Asetamme ulos kaksi kiertävää kulkuvahtia, muun miehistön majottuessa odotussaleihin. Sähköteitse tiedustelemme pääsymahdollisuutta Kannukseen. Sieltä vastataan, että vaara on jo ohi. Ryssät ovat uhkauksiaan täyttämättä poistuneet junalla Kokkolaan.
Kylältä kuuluu jälleen laukauksia ja hetkistä myöhemmin syöksyvät toisen kulkuvahdin miehet hengästyneinä sisälle.
— Meitä ammuttiin, — läähättävät miehet. — Kun olimme asematien tuolla päässä, rupesi maantien takana paukkumaan ja kuulat vinkuivat meidän ympärillämme.
Nimismies S. ja aliupseeri lähtevät kolmen miehen kera ottamaan selkoa noista päättömistä sala-ampujista.
Tuskin olen ulkoa palanut aseman konttoriin kun jälleen alkavat laukaukset pamahdella, tällä kertaa paljon lähempää. Niin, ihan aseman edustalla tuntuu niitä räiskähtelevän ja samalla helähtelee kummassakin odotussalissa ruutuja rikki, minkä lisäksi ulkoa tullut kuula rikkoo kattolampun toisen luokan salissa, niin että siellä olleet miehet jäävät pilkkopimeään. Eväidensä kimpussa rauhallisesti askartelevat miehet valtaa hurja sekasorto. Toiset, neuvokkaammat, hapuilevat kiväärejään, mutta osa syöksyy kuin päättömät kanat konttorin kautta asemapäällikön asuinhuoneisiin, jossa pöydät ja tuolit kaatuilevat ja lamput sammuvat ja pimeän keskeltä kuuluu naisten kirkunaa.
— Elkää ampuko, me antaumme! — kuuluu toisen luokan salista surkea ulina.
Ne ovat muutamia iäkkäämpiä ja aseettomia paikkakunnan miehiä, joita on liittynyt meidän joukkoomme. Pistooli kädessä hyökkään ovelle ja uhkaan ampua jokaisen, joka sellaista ulisee. Mutta äijäpoloiset ovat säikähdyksestä häyrypäisinä ja sanojani kuulematta tai tajuamatta jatkavat he parkumistaan.
Pari miehistäni, molemmat metsästäjiä ja taitavia pyssynkäyttäjiä, on syöksynyt aseman ulkoportaille, josta he kyykkysillään ampuvat tyhjien tavaravaunujen taa piiloutuneita sala-ampujia, joidenkin toisten säestäessä heitä odotussalin ikkunoista. Vaikka sala-ampujista ei näykään muuta kuin joskus vaunun alitse jalka vilahtavan, katkaisi yksi miesteni kuulista sormen eräältä hulikaanilta, kuten myöhemmin kävi selville.
Ammunta lakkaa yhtä äkkiä kuin alkoikin ja hulikaanit luikkivat vaunujen ja makasiinien suojassa matkoihinsa. Tiedustelijat palaavat matkaltaan. Yksi heistä, omaan miehistööni kuuluva kuustoistavuotias nuorukainen, ontuu kivääriinsä nojaten. Hän on saanut kuulan sääreensä. Erään toisen kiväärinperään on sala-ampujain kuula kyntänyt syvän vaon. Tiedustelijain edetessä viismiehisenä rivinä pitkin aseman tietä, oli heitä vastaan muutamien rakennusten suojasta alkanut vinkua kuulia. Miehemme olivat nopeasti heittäytyneet pitkäkseen sekä alkaneet vastata tuleen. Samaan aikaan on asemarakennukseen alkanut ampua toinen hulikaanijoukko, joka makasiinien ja ratapihalla seisovien tyhjien tavaravaunujen suojassa on päässyt hiipimään aivan lähelle.
Vasta nyt saan tietää, että meillä edellä mainittua nuorukaista lukuunottamatta on toinenkin haavottunut, joka makaa kuolemaisillaan toisen luokan odotussalissa. Hän on parinkymmenen vuotias körttiläisnuorukainen. Seinän läpi tullut kuula on lävistänyt hänet vyötäisiltä. Eikä kylässä ole tällä haavaa lääkäriä! Soitamme sairashuoneelle, saadaksemme edes hoitajattaren sitomaan haavottuneita. Kestää kuitenkin hyvän aikaa, ennenkuin saamme hoitajattaren hereille, ja toinen mokoma aikaa kuluu, ennenkuin hän sidetarpeiden kanssa saapuu asemalle. Silloin on vaikeammin haavoittunut vetänyt jo viimeisen henkäyksen.