Hän on kahakan alkaessa ollut juuri muuttamassa kuivia sukkia jalkaansa. Toinen jalka on paljaana ja lahe käärittynä polvia myöten. Siten maaten selällään lattialla, kädet suorina sivuilla muistuttaa hän niin suuresti Pilvenveikkoa kuvitetussa vänrikki Stoolissa. Monenlaisten mietteiden päässäni risteillessä seison lyhty kädessä nuoren vainajan ääressä. Sitten korjaan hänen asentoaan, suljen lasittuneet silmät ja lukitsen hänet yksinään toisen luokaan odotussaliin.
Nyt asetamme vahvan vartioston ympäri asema-aluetta, niin etteivät hulikaanit pääse toista kertaa meitä yllättämään. Käymme myöskin tarkastamassa tavaravaunut ja muut kätköpaikat, tapaamatta kuitenkaan mitään epäiltävää, loppuyö kuluukin rauhallisesti.
Kuin salamanleimaus pimeässä osotti tuo myrskynpuuskana ylitsemme pyyhkäissyt kahakka, kutka miehistäni mihinkin pystyvät, kenessä on terästä ja kutka taasen ovat silkkaa mantoa. Jälkimäiset makaavat aivankuin rampautuneina odotussalin lattialla tai asemapäällikön yksityishuoneissa. Onpa muuan pitkä mies ryöminyt sängyn allekin, maaten siellä suullaan, niin että jalat pistävät toiselta ja pää toiselta puolen näkyviin. Kun tulee vahdinmuutoksen aika on heitä vaikea saada jaloilleen. Täytyy lopulta polkaista jalkaa ja tiuskaista tuimasti, saadakseen heihin eloa.
Mutta toisiin on kahakka vaikuttanut suorastaan virkistävästi. On ilo nähdä varsinkin muutamia viisi- ja kuusitoistavuotiaita, kuinka heillä silmät loistavat ja posket punottavat kertoessaan omasta osuudestaan kahakkaan. Näihin viime mainittuihin kuuluu nuori haavottuneemmekin.
Pieni joukkoni on saanut tulikasteensa ja karaistuneempana odottaa se nyt, mitä tapauksista rikkaat hetket mukanaan tuovat.
IV.
VANGITSEMISIA — MUUTAMIA KAAMEITA HETKIÄ — LISÄÄ ASEITA.
Päivän valjettua ovat sala-ampujat tipo tiessään. Ne ovat hävinneet kuin rotat lokeroihinsa. Työväentalo seisoo autiona ja lukittuna. Avainten tallettajasta ei kellään ole tietoa, että päästäisiin sinne tarkastukselle, sillä murtautumalla ei tahdota sinne tunkeutua, niin täydellistä "ryövärien luolaa" kuin se jo nyttemmin ihmisten tietoisuudessa edustaakin. Sen sijaan haastetaan työväenneuvosto asemalle, sen jäseniä kun on kuultu kylällä oleksivan.
Ainoastaan kaksi heistä saapuu, puheenjohtaja ja eräs jäsen. Päämestari Tossava on jättänyt paikkakunnan jo muutamia päiviä sitten. Ensin mainittu on ulkoasultaan siisti mies, joka esiintyy hyvin rauhallisesti ja vakuuttavasti. Hän ei sano tienneensä mitään yöllisestä hyökkäyksestä ja pahottelee sitä kovin. Ei sano hyväksyvänsä minkäänlaista aseellista toimintaa. Kun hän viittailee siihen suuntaan, että aseet olisi kummallakin puolen riisuttava, tulistun minä ja ilmotan, että sellainen raukkamainen sovinto ei meidän puoleltamme tule kysymykseenkään. Meidän maassamme on jo liiaksi jauhettu häpeällistä sovittelua roistojen kanssa. Me olemme aseissa laillisen hallituksen ja yhteiskuntajärjestyksen puolesta emmekä tule lakkaamaan, ennenkuin viimeinenkin sala-ampuja ja murhaaja on saatettu tilille töistään.
Kun häntä kehotetaan toimittamaan niin, että yölliset hyökkääjät tulisivat jättämään aseensa asemalle, ei hän sano kykenevänsä heihin vaikuttamaan. Kuitenkin käy myöhemmin selville, että hän itse edellisenä iltana on työväen talolla omin käsin jakanut aseet sala-ampujina esiintyneille heittiöille. Siis tyypillinen sosialistijohtaja, joka toden tullen tahtoo päästä edesvastuusta sekä näytellä viatonta naamaa joukkojensa konnantöihin nähden. Näinä päivinä selvenee minulle entistä täydellisemmin, mitä niljakasta ja kenkkuilevaa (kuinka hyvällä itsepsykologialla sosialistilehtemme ovatkaan keksineet tuon vastustajiinsa joka tilaisuudessa sovittamansa "kenkku" sanan!) jesuittajoukkiota sosialistimme ovat alusta loppuun. Kuinka väsyttävää ja toivotonta onkaan esim. kuulustelujen suorittaminen heidän kanssaan. Se on kuin rämpimistä pohjattomassa suossa, kaikki vellovaa ja niljakasta, ei sattumaltakaan lujaksi kiteytynyttä ja velvollisuudentuntoista persoonallisuutta, tai avointa ja lämmintä, kaikki uskaltavaa uskoa omaan aatteeseensa; kaikkialla vain pehmeitä, epäkypsiä päitä ja henkisen sairauden leimaamia luonteita. —