Asemalle kokoontunut väkijoukko on kiihdyksissä ja vaatii työväenneuvoston puheenjohtajan vangitsemista. Hän saa kuitenkin poistua, kun hän lupaa hankkia neuvostonsa kokonaisuudessaan koolle sekä ryhtyä auttamaan meitä asian selvittelyssä. Seuraus: hän livistää itsekin kylästä.
Koko päivä on siis mennyt hedelmättömiin keskusteluihin ja tyhjän jauhamiseen (johon me suomalaiset joka asiassa olemme niin mestareita). Harmistuneena ja suutuksissani vetäydyn miehineni yökortteriin ja jätän aseman vartioimisen paikkakuntalaisten tehtäväksi.
Varhain aamulla olemme jälleen asemalla lujasti päättäneinä joko ripein toimenpitein puhdistaa täkäläiset rotanpesät tai sitten koettaa hankkia ylimääräisen junan, mennäksemme Kokkolaan, missä suojeluskuntalaiset parastaikaa taistelevat punaryssiä vastaan. Asemalla pyytävät paikkakunnan miehet (heidän päällikkönsä ei ole saapuvilla) hartaasti meitä jäämään, sillä itse eivät he aseettomina sano pystyvänsä paikkakuntaa puhdistamaan.
No hyvä, käydään sitten tositeolla lurjuksia etsimään, vangitsemaan ja aseista riisumaan. Onhan jo nähty, ettei tässä hyvillä puheilla mihinkään päästä. Antakaapas kuulua, ketkä täällä ovat pahimpia junkkareita, joiden suurimmalla syyllä voi otaksua olleen mukana yöllisessä hyökkäyksessä. Aletaanpas johtomiehistä.
Minä otan muistikirjani esille ja miehet alkavat luetella nimiä. Pian onkin minulla valmiina melkoinen "proskriptsiolista". Tämän jälkeen lähetän liikkeelle pieniä joukkueita, kullakin oppaanaan paikkakunnan mies.
Päivä ei ole ehtinyt vielä valjeta, kun luokseni asemakonttoriin tuodaan ensimäiset vangit. Hölmistyneinä ja peloissaan vilkuilevat ne ympärilleen. Jo ensi silmäyksellä huomaa, että he kuuluvat paikkakunnan pohjasakkaan.
Pieni rippisaarna aluksi ei suinkaan liene pois paikaltaan.
— Te olette täällä pitkin syksyä näytelleet "kansaa" ja ryssiltä saaduin asein pitäneet paikkakuntaa pelon vallassa. Mutta nyt on viimeinkin kansa, oikea todellinen kansa noussut. Sitä ovat nämä miehet, jotka ympärillämme seisovat. Ne ja niiden isät ovat tämän paikkakunnan viljelykselle vallottaneet. Mutta mitä te olette? Maata kiertäviä rakkareita, joista tuskin yksikään on kunniallisella työllä henkeään elättänyt. Ja siitä huolimatta te olette, kansan tahdosta kirkuen, tahtoneet hallita paikkakuntaa. Hyvä, nyt te olette loitsineet esille oikean kansan tahdon ja se on vaativa teiltä ankaran tilinteon roistontöistänne. Mars vankihuoneeseen!
Toistaiseksi saa toisen luokan odotussali palvella vankihuoneena. Sinne viedään siis miehet ja oven sekä sisä- että ulkopuolelle asettuu kiväärillä varustettu vartia.
Lisää vankeja tuovat etsimään lähetetyt miehet pitkin päivää. Mutta pahimmat pukarit ovat jo livistäneet pois pitäjän alueelta. Telefooniverkko on kuitenkin täydellisesti meidän vallassamme, joten pakolaisten jälkiä on verrattain helppo seurata. Paikalliset suojeluskunnat vangitsevat heitä pyynnöstämme ja toimittavat vartioituina huostaamme. Kolmenkin pitäjän takaa tuodaan heitä seuraavien päivien kuluessa vankilaamme. Ja saammepa sattumalta tietää Tossavankin oleskelupaikan eräässä etäisemmässä pitäjässä, ja yks kaks on hänkin lukkojen takana.