Sitten saapuu kenraali Mannerheimilta (nyt vasta saamme tietää, kuka meillä on ylipäällikkönä) suojeluskuntapäälliköille osotettu sähkösanoma, jossa käsketään riisumaan aseista paikkakunnalla mahdollisesti löytyvät venäläiset sotilaat. Hyvä, rannikolla, neljän peninkulman päässä meistä, majailee viisikymmentä ryssää. Niihin nähden on siis ryhdyttävä pikaisiin toimiin. Soitan heti asiasta eräälle johtohenkilölle rantapitäjässä, mutta hän ilmoittaa sikäläisten ryssäin olevan juuri lähdössä Raaheen. Vai niin, ovat ruvenneet pelkäämään ja tahtovat yhtyä raahelaisten ryssien kanssa. Emme voi ehtiä heiltä enää tietä katkaisemaan. Soitan Pyhäjoelle että sikäläinen suojeluskunta ryhtyisi toimiin etelästäpäin Raaheen kulkevaan ryssäjoukkoon nähden. Mutta siellä ei ole vielä juuri minkäänlaista suojeluskuntaa, aseista puhumattakaan.
— Kuinka paljon siellä teillä on ryssiä? — kysyn Raaheen soitettuani.
— Mitä heitä lie kolmisenkymmentä.
— Sen verran vain! Miksi ette ole riisuneet niitä jo aseista?
— Meillä kun ei itsellämme ole juuri minkäänlaisia aseita.
— Sulin käsinhän nyt sellaisen joukon riisuu. Tehkää se nyt nopeasti, sillä etelästä on sinne rantamaantietä myöten tulossa viisikymmentä Iivanaa. Älkää päästäkö niitä yhtymään, vaan lähettäkää miesjoukko etelästä tulevia vastaan.
— Ettekö te voisi tulla meille avuksi?
— Vieläkö siihen nyt apuja tarvitaan? Meilläkin on ainoastaan parikymmentä kivääriä, emmekä me voi jättää rautatietä vartioimatta, kun osa paikkakunnan punaisia piileskelee vielä aseineen metsissä. Kyllä teidän täytyy tulla omin päin toimeen.
Täydellinen aseiden puute raukasee kuitenkin raahenseutulaisten toimitarmon ja ryssät pääsevät kaikessa rauhassa yhtymään. Sillä ei kuitenkaan ole mitään vaarallisempia seurauksia, sillä etelästä Ouluun rientävän suojelusjunan miehistöstä osa poikkeaa Raaheen ja riisuu heidät kohta sen jälkeen aseista.
Niin, Oulussa ovat asiat vielä selvittämättä. Sieltäkäsin nakuttaa sähkökone huolestuttavia tietoja. Sitten lakkaa Oulun asema kokonaan tietoja antamasta, josta päättäen punaryssät ovat sen vallanneet. Tiedot saadaan tämän jälkeen Limingan välityksellä. Niiden mukaan on Oulussa taistelu täydessä käynnissä. Mutta suojeluskunta, joka on vielä verrattain vähälukuinen ja huonosti aseistettu, on vihollisten lääninhallitukseen ja lyseoon saartamana ahtaalla. Ryssiä on Oulussa kosolti ja suuri on myöskin sikäläinen punakaarti. Syrjästä on oululaisten välttämättä saatava apua. Etelästä käsin ilmotetaankin suojeluskuntajunan olevan lähdössä oululaisten avuksi.