Niitä oli kolme körttiläispoikaa, kaikki siinä viidentoista vaiheilla. Avosilmäisiä, terhakan näköisiä poikia eikä ollenkaan ujoja. Rohkeasti esittivät he passiasiansa ja antoivat esikunnan jäsenten leikillisiin kysymyksiin visapäisiä vastauksia.
— Mutta onko teillä varmasti vanhemmilta lupa?
— On, on! — vakuuttivat pojat silmä kovana. Kaikesta huolimatta me kuitenkin sitä hiukan epäilimme. Körttiläiset esiintyvät aina kotiaskareet jätettyään siistissä pyhäasussa, mutta pojilla oli yllään virttyneet ja paikatut arkitamineet. Ja, mikä vieläkin epäilyttävämpää, yhdelläkään heistä ei ollut minkäänlaista matkalaukkua, eipä edes päällystakkiakaan. Kaikki muu paitsi poikien käytös vaikutti siltä kuin olisivat he työpaikalta lähteneet omin päinsä livistämään. Mutta kuinka ollakaan, pojat olivat tehneet miellyttävän ja puoleensa vetävän vaikutuksen esikunnan jäseniin, nämä ummistivat silmänsä pikku epäilyksilleen ja pojat saivat kuin saivatkin passit, jotka oikeuttivat heidät vapaaseen rautatiekyytiin Seinäjoelle. Asemalle piti heidän saada hevoskyyti muonituskomitealta.
Hetken kuluttua palasivat pojat takaisin esikuntaan. Muonituskomitean miehet eivät olleet välittäneet mitään heidän kyytivaatimuksestaan.
— Mikä virasto se sellainen on, joka ei täytä tehtäviään! — sanoi yksi pojista äkämystyneenä.
Tästä huomautuksesta huvitettuna ehdotti esikunta, että pojat lykkäisivät matkansa huomiseen, jolloin lähtee useampia hevosia asemalle.
Ei, siihen eivät pojat mitenkään suostuneet. Tänään piti heidän välttämättä päästä matkalle.
Vaikka tämä poikien kiire panikin jälleen epäilemään heidän lähteneen kotoa omin lupinsa sekä pelkäävän mahdollista takaa-ajoa, ummisti esikunta jälleen silmänsä ja toimitti pojat matkaan.
Illalla, kun runsaasta päivätyöstä uupuneena makaan jo vuoteessa, ilmotetaan erään körttiläisemännän ja miehen pyrkivän puheilleni. Päivälliset pojat muistuvat heti mieleeni, ja aivan oikein, emäntä on heistä yhden, Ville-nimisen äiti, ja mies on toisen isä.
— Kyllä ne saivat passit Seinäjoelle lähteäkseen, — ilmotan heidän tiedustelunsa johdosta. — Luvattako ne olivat lähteneet?