Pojat ovat viettäneet yönsä sotilasten majatalossa lähellä asemaa. Siellä he ovat levottomina ja hevosilla ajajia tarkoin silmällä pitäen odotelleet junan lähtöaikaa.
Silloin huomaavat pojat — ja junanlähtöön on vielä tuntikausia — pihaan ajavan hevosen, jossa istuu Villen äiti ja erään toisen karkurin isä. Punaiseksi sävähtäen, mutta uhkamielisesti kyräten siirtyy Ville vastakkaiselle pihasolalle. Äiti on kuitenkin iskenyt häneen jo silmänsä ja kehitteleikse kiiruusti vapaaksi saalista ja rekipeitteestä.
Pää hartiain väliin vedettynä kulkee Ville asemaa kohti, noin vain hiljalleen ja ikäänkuin omia aikojaan, mutta samalla hän silmille painetun lakkinsa suojasta luimistelee levottomasti sivuilleen. Äiti valitsee toisen tien ja jouduttaa askeliaan, voidakseen katkaista tien pojaltaan, mutta Ville huomaa hänen tarkotuksensa ja kaartaa sivulle — nythän on niin vähän lunta, että pääsee peltojakin pitkin…
Yhtä rintaa, mutta parinkymmenen sylen päässä toisistaan, hitaasti, askel askeleelta, kaarratellen ja toisiaan visusti silmällä pitäen lähestyvät äiti ja poika asemaa, kohdatakseen vihdoin toisensa asemasillalla, lähellä konttorin ikkunaa.
Jurona seisoo poika ja syrjittäin äitiin, joka itkien houkuttelee häntä palaamaan kotiin.
— Enkä palaa! — äsähtää poika, mutta hetken kuluttua turskahtaa häneltäkin itku ja hän painaa nyrkit silmilleen aivankuin väkisin pakottaakseen kyyneleet pysymään lähteissään.
Niin jatkuu hetken aikaa, kummankin niiskuttaessa, toiselta puolen houkuttelua ja toiselta äkäisiä, heltymättömiä vastauksia. Kun Villen isä on sattumalta Etelä-Pohjanmaalla, lausuu äiti viimeisenä hätäkeinona:
— Poikkeaisit edes mennessäsi isäsi luona. Mutta Villellä on tähän valmiina oma valttinsa.
— Poikkeankihan minä, — sanoo hän, — ja kyllä isä antaa minun mennä, se ei olekaan ryssänmielinen niinkuin te.
Nyt ei äidillä ole enää muuta neuvona kuin kuivata kyyneleensä, antaa Villelle kaiken varalta mukaan ottamansa eväät ja vaatteet sekä varustaa hänet kaikenlaisilla äidillisillä neuvoilla ja varotuksilla. Ja niinpä Ville, junan porhaltaessa asemalle, nousee mytty kainalossa vaunuun ja lähtee vierimään kohti sotakenttiä.