Kuta räikeämpiin muotoihin vallankumouksen jälkeinen "svaboda" alkaa pukeutua, sitä useammin kuulee tuskastuneiden ihmisten kysyvän:
— Mikseivät jääkärimme tule jo kotiin? Missä he viipyvät? Ja samalla alkaa yhä useampi tuomitsijoistakin hiljaisuudessa ajatella, että ehkä se yritys lopultakin koituu hyödyksi isänmaalle.
Mutta jääkäreitä ei kuulu kotimaahan. Tiedetään heidän olleen mukana maailman sodan suurilla näyttämöillä, mutta vallankumouksen jälkeen on heidät siirretty pois rintamalta. Missä he oikein ovat ja mitä toimivat, siitä ei suurella yleisöllä ole mitään varmaa tietoa. Jääkärien elämä on kätkeytynyt romanttisen salaperäisyyden verhoon.
Kun suojeluskuntia aletaan perustaa ja taistelun välttämättömyys käy yhä ilmeisemmäksi, silloin kaivataan ja odotetaan jääkäreitä entistä hartaammin. He ovat maailman ensimäisessä sotilasvaltiossa saaneet perusteellisen kouluutuksen ja heitä tarvittaisiin nyt niin kipeästi harjoitusmestareiksi täällä kotona, jossa anarkia ja ryssäläisten sotilaslaumojen kurittomuus kasvaa päivä päivältä.
— Missä ne viipyvät vai eikö heitä lasketa tulemaan? — kyselevät ihmiset ja monet jo sydämessään napisevat ihailemiaan saksalaisia vastaan.
Edellämainitsemani turkulainen shpalernajatoveri ja jääkäri, jolla on myöskin veli jääkäripataljoonassa, kirjottaa minulle vuoden lopulla: "Veljeni on vallankumouksen jälkeen kirjottanut kolme kirjettä: kaikki erinomaisen reippaita ja optimismia uhkuvia, ei mitään sellaisia Geijerstamin kuvauksia, joita keväällä oli eräissä Suomen lehdissä." [Gustaf af Geijerstamin poika, itsekin kirjailija, on jonkun aikaa ollut vapaaehtoisena suomalaisessa jääkäripataljoonassa. Kokemuksistaan on hän julkaissut teoksen, jossa hän mitä synkimmin värein kuvaa suomalaispoikain elämää sekä käyttää joka ainoaa tilaisuutta saksalaisia mustatakseen. Eräs meikäläinen jääkäriupseeri arvelikin hänen olleen englantilaisten palkoissa. Tästä Geijerstamin asioita vääristelevästä teoksesta julkaisivat vallankumouksen jälkiaikoina otteita Helsingin Sanomat ja ne muut suomalaiset lehdet, joissa vielä silloin katsottiin jääkäriliikettä kevytmieliseksi yritykseksi.]
Muutamaa viikkoa myöhemmin kirjottaa sama henkilö: "Pojilla olisi tavaton into tulla kotimaahan ja nostattaa joka mies vallottamaan Suomea Karjalan ja Aunuksen tuonpuoleisia ääriä myöten. Mutta nykyinen Ruotsi ei laske heitä kulkemaan kauttansa. Vain, ne pääsevät Suomeen, jotka jo ennen syyskuuta olivat Ruotsissa. Muitten on tultava Saksasta suoraan laivalla, jos tulevat, sillä Trelleborgiin eivät saa astua. Matkalla kotimaahan onkin 30-40 miestä ja yhtä monta konekivääriä, joita laivamme on lähtenyt hakemaan. Voisivathan nämä muutamat kymmenetkin 'neulomakoneillaan' järjestää tämmöisiä hulikaanihäiriöitä (kirjeen alkuosassa on kerrottu Turun mellakoista), niin suuria kuin ne ovatkin, mutta mitään riittävää aseellista voimaa he eivät muodosta ryssien ja sosialistien yhteisrintamaa vastaan. He saavatkin sitten kukin piirikunnan, jossa opettavat muita miehiä. Mutta univormuissaan se koko joukko ei tulle, ennenkuin ryssät ovat maasta lähteneet."
Nämä salatietä tulleet jääkärit ovat hajaantuneet ympäri maata. Vain harvat suojeluskunnat ovat päässeet heidän sotilasopetustaan nauttimaan ja huutava johtajain puute ei ole suurestikaan vähentynyt. Kuin ihmetapauksena kerrotaan, että siellä ja siellä on jääkäri eikä paljon puutu, ettei jo niitäkin, jotka ovat noita salaperäisiä jääkäreitä nähneet, pidetä merkillisinä henkilöinä.
Puhkeaa sitten sota ja kohta kun asema on hiukan selvinnyt, leviää kulovalkeana ympäri maan tieto: jääkärit ovat matkalla kotimaahan!
Koko valkoinen Suomi on odotusta täynnä ja tuhansien ajatukset seuraavat jääesteiden läpi pohjoista kohti kamppailevaa laivaa, joka sulkee itseensä Suomen toivon. Nyt ei löydy enää ainuttakaan, joka uskaltaisi tai tahtoisi tuomita sitä liikettä, jonka tulos jääkäripataljoona on. Kaikki ovat nyt jääkäriystäviä ja hitaimmatkin Tuomas-luonteet alkavat aavistaa, että asioita tälle kannalle johtamassa ovat olleet korkeammat voimat, että itse kohtalo on jälleen isällisellä huolenpidolla suuntaillut Suomen kansan vaiheet kohti vapautta ja itsenäisyyttä.