"Ota, Jeesus, paimen hyvä, laumahasi minua"
alottaa pappi virren ja vakavana yhtyy siihen mies toisensa jälkeen. Lyhyt, jykeväsanainen saarna, sen päälle vielä pari virrenvärssyä ja tuo aito lutherilainen sotilasjumalanpalvelus on lopussa.
* * * * *
Muutamia kilometrejä kortteeripaikastamme on metsäisen kummun rinteellä, ihanan Rautaveden länsirannalla, Karkun pitäjän sievä, kraniittinen kirkko. Sitä pitävät vielä hallussaan punikit, joilla tuskin on täyttä tietoa Tampereen ja Porin menetyksestä. Heillä on käytettävänään kanuunoita ja useampia kuularuiskuja, joista yksi on sijotettu kirkon akkunaan. Kirkkoa ympäröivä kiviaita tarjoaa hyvän ampumasuojan, jota paitsi he hirsistä, kivistä ja turpeista rakennetuin ampumasuojin ovat lujasti linnottaneet kirkon lähellä olevan korkean ja metsäisen kukkulan. Sieltä samoin kuin kirkosta tornineen on heidän kuularuiskuineen mainio hallita ympäröiviä laaksoja ja kyliä.
Vastapäätä, Rautaveden toisella puolen kohoavalle korkealle Pirunvuorelle ovat ryssät aikoinaan rakentaneet tähystystornin, jonka punikit ovat nyt ottaneet palvelukseensa. — Kokemäen jokialueen koko eteläinen puoli on vielä punaisten hallussa —, pitäen sieltä tarkoin silmällä meikäläisten liikkeitä. Kiikarilla saattaa helposti nähdä tornissa heikäläisen tähystäjän.
Meikäläisten äärimmäiset etuvartiat makailevat jo kilometrin etäisyydessä punikkien varustuksista ja yhtämittaista, laiskahkoa laukaustenvaihtoa kuuluu pitkin päivää. Silloin tällöin jyrähtää tykkikin ja väliin urahtaa kuularuisku lyhyen: ta-ta-ta… Sunnuntai-iltana saan sattumalta olla mukana panssarijunassa, joka etenee aivan kirkon alle, punikkien kivääri- ja kuularuiskutulen piiriin, ja tervehtii vihollista muutamilla järeillä tykinlaukauksilla, jotka terässeinäisissä vaunuissa synnyttävät valtavan, korvia huumaavan räminän.
Yksitoikkoista "asemataistelua" jatkuu useampia päiviä ja tulee jo aika käydä tosityöhön sekä karkottaa punikit asemistaan. Puoliviikon paikkeissa herätetään meidät eräänä aamuna kello viideltä ja komennetaan marssiin. Kysymyksessä on kiertoliike ja hyökkäys punaisten hyvin varustettuja asemia vastaan.
Marssitaan pari kilometriä kirkkoa kohti ja poiketaan sitten maantieltä oikealle, päästäksemme metsien suojassa punaisten asemia niin lähelle kuin suinkin. Hyökkäys joukkoon, jota johtaa nuori jääkärikapteeni, kuuluu kolmisensataa pohjalaista. Punikeita on vastassamme noin tuhatkaksisataa miestä, kuten taistelun jälkeen saamme vangeilta kuulla.
Kapeaa metsätietä marssivat miehet pitkänä, perättäisenä jonona. Kuuluu vain askelten kapse routaisella kamaralla. Edessä on kapea niitynsuikale. Aitovartta pitkin hiivitään sen yli mataliksi kumartuneina. Sitten loppuu tientapainen kokonaan ja ketjuksi hajaantuneina kiipeilemme louhuisia kankaita ylös, toisia alas ja kahlaamme norojen pohjassa lirisevien kevätpurojen yli.
On kirkas päivä, aurinko kiipeää yli puunlatvojen ja alkaa lämmittää.
Metsä on täynnä linnunlaulua ja raikasta pihkantuoksua.