Näihin muotoihin kiteytyvät riehuvat ajatukseni Vammalan murhapalon yöllisessä loimotuksessa.
XII.
VANDAALIEN JÄLILLÄ.
Ryöstäen ja polttaen etenevät punikit etelää kohti.
Kapeata, kevätsohjuista, pilalle kulunutta kahden pitäjän välistä oikotietä liikehtii pohjalainen rykmenttimme tykistön ja kuormaston seuraamana vaivaloisesti eteenpäin. Öisin loimottavat eri puolilla taivaanrantaa valtavat tulipalot ja päivisin osottavat synkeät savupatsaat, millä suunnalla punapaholaiset milloinkin riehuvat.
Jyrkät vastakohdat asutuksessa pistävät täällä silmään ja antavat aavistaa, että maalaisköyhälistön katkeruuteen täällä on todellisiakin syitä. Meheviltä peltolakeuksilta, joiden keskellä seisoo komeita taloja hyvinvoipine ihmisineen, olemme ykskaks joutuneet karulle metsäkulmalle, jossa louhikkojen keskellä, repaleisten ja laihojen peltotilkkujen ympäröiminä kyyhöttävät pienet ja harmajat torpat leipähuolten näivettämine asukkaineen. Täällä on kaikki niin kalseata ja mieltä masentavaa.
Hiljalleen hämärtyy kolea huhtikuun ilta. Sadat jalat tallaavat liejuista tietä, pyörät kitisevät ja ilman täyttää hevosten huohotus, huuto ja piiskanläiske. Tunti toisensa jälkeen nuojutaan eteenpäin ja yhä on vain ympärillämme sama lohduton sydänmaan maisema. Kuin pelästynyt silmä tuijottaa tuolla ja täällä pitkää matkuettamme metsätöllin samea ikkuna ja illan pimetessä alkaa puunlatvojen yläpuolella kuumottaa taas tuttu eteläisten tulipalojen punerrus.
Väsymys alkaa painaa jäseniä ja mitä pitemmälle ilta kuluu, sitä pahemmin alkaa vilukin ahdistaa. Soilta nouseva usva tarttuu vaatteisiin kosteana huuruna ja saa aikaan vilunpuistatuksia. Mutta yhä vain nuojutaan eteenpäin.
Vihdoinkin, pimeän päässä, saavutaan kurjaan torpparikylään metsien keskellä ja rykmentti saa pysähtymiskäskyn. Eri komppaniat ja osastot saavat etsiä itselleen yömajan mistä parhaiten löytävät.
Muutamien kumppanien kera saan minä haltuuni erään aution töllin tien vieressä.