— Niin mutta … mistä sinä siihen nyt sitte niin äkkiä ilmestyit?
— Mistä? Tietä pitkin vissiinkin.
Syöperi istahti lavitsalle pöydän eteen ja ryhtyi laittamaan piippuaan kuntoon. Muori alkoi jälleen turuuttaa kirnuaan, mutta koko ajan piti hän huolestuneena miestään silmällä. Enempää ei hän ruvennut utelemaan, sillä hän näki heti miehensä päältä, ettei siltä saa kunnon vastausta.
"Ei ikinä niillä ole hyvin asiat", päätteli hän itsekseen. "Mutta enkö minä jo lähtiessä sitä varottanut."
Kun Syöperi oli polttanut piipun pohjaan, kiintyi hänen huomionsa "Työmies"-lehtiin, joita siistissä nipussa riippui naulassa sivuseinällä. Hän nousi hitaasti, tempasi nipun alas, kääri sen kokoon ja työnsi padan alle pesään.
— Yhyh! — pääsi silloin muorilta vasten tahtoaan ja sillä tahtoi hän arvatenkin tulkita, että olisit sen saanut jo ennenkin tehdä, niin olisi nuokin reisut jääneet tekemättä.
Sen puheliaammaksi ei tapaus Syöperiä kuitenkaan saanut. Eikä hänen kielensä kannin hellittänyt seuraavinakaan päivinä. Äänetönnä ja jurona liikuskeli hän kotiaskareissa ja pysähtyi välistä pitkiin mietteisiin. Naapureista sai muori sen vähän tietoja, minkä hän pahimman uteliaisuutensa tyydykkeeksi tarvitsi. Niinpä sai hän eräänä päivänä kuulla, että sota oli lopussa ja punakaartilaiset olivat miltei kaikkialla joutuneet vangiksi. Silloin alkoi häntä todenteolla huolestuttaa miehensä turvallisuus, mutta mitään ei hän kuitenkaan uskaltanut tälle asiasta puhua, hän kun arvasi jo edeltäpäin, minkälaisen vastauksen saisi.
Eräänä päivänä, parsiessaan miehensä sukkia karsinaikkunan alla, huomasi hän, että Syöperissä, joka istui tavallisella paikallaan pöytälavitsalla, oli syntymässä joku tärkeä päätös. Jännityksellä odotti hän asian kehitystä ja silmäsi aina väliin salavihkaa miestään. Vihdoin tempasi tämä housuntaskustaan piipun hyvin rajulla liikkeellä ja upotti sen tupakkamassiin.
"Nyt se on valmis, annahan olla, kun se heltiää sen hampaista", sanoi muori itsekseen.
Kun Syöperi oli saanut piipun palamaan, veti hän takin päälleen, läheni ovea ja vasta lukkoon taittuessaan sanoi selkänsä taakse: