Peltolan vaari noudatti kiiruusti Viken kehotusta, sitoi jutkon häkin perävitsoihin ja asettui itse lumppukasan päälle kelkkaan.
— No, Saka, sitokaa te keikkanne vaarin kelkkaan, niin tässä syntyy juna, oikea lumppujuna, — melusi Vikke.
Mutta Saka kääntyi heihin selin ja vaari kähisi kuormansa päältä:
— Ei tähän sovi, joutaa syöttiläs itsekin vetää kelkkansa.
— No annetaan sitten lähtömerkki eikä seisauteta ennenkuin Ryynäsen asemalla, — ja Vikke puhalsi kouransilmäänsä pitkän vihellyksen ja löi hevostaan, joka täyttä karkua lähti eteenpäin, niin että vaarilla oli täysi työ pysytellessään korkean lumppukasan päällä.
Mutta vähän sen jälkeen kun Vikke oli päässyt kotiin ja juuri kun vaarin lumppuja punnittiin Ryynäsen makasiinin edessä, saapui Sakakin kuormineen yhtä komeasti perille. Äkeissään oli hän kuormaansa kiskoen lähtenyt taivaltamaan perästä, mutta yhyttänyt sitten muutamassa tienhaarassa Sillankorvan Matin, joka niinikään täyden lumppukuorman kanssa palaili syrjäkyliltä. Saka oli sitonut kelkkansa hänen häkkinsä perään, istunut itse lumppukasalle ja tuli niin perille yhtä komeasti kuin talon vaarikin. Mutta toisiaan eivät vaarit, punnitustoimissa hääriessään, olleet näkevinään.
* * * * *
Seuraavana päivänä jatkui pitäjällä samanlainen lumppukuume, vaikka tosin heikkenevässä muodossa, ja keskiviikkoaamuna lähti Ryynäsen makasiinin edestä ensimäinen ryysykaravaani asemaa kohti solumaan. Valtavana vuona virtasivat valtamaantietä rautatien varteen pitäjän eri kulmilta pieninä purosina Ryynäseen kerääntyneet lumput ja monivuotiset ryysyt.
Saman päivän aamuna istui kauppias Ryynänen hyvin tyytyväisenä puotikamarissaan, jonka ikkunan ohi parasta aikaa purjehti korkea lumppukuorma toisensa jälkeen. Hänen oli onnistunut vallata verrattomasti suurin osa pitäjän ryysyistä, toiset kauppiaat olivat ehtineet ainoastaan rippeitä saada. Lähemmäs pari tuhatta kiloa lumppuja oli kerääntynyt hänen varastoonsa, joten hänen voittonsa nousi, oloihin ja asianhaaroihin katsoen, melkoiseen summaan.
Laskut suoritettuaan ryhtyi hän silmäilemään vasta saapunutta lehteä. Siinä näkyi edelleenkin Oravaisten verkatehtaan lumppuilmotus. Ykskaikkisesti silmähti hän sen läpi, mutta pysähtyi äkkiä ikävästi hämmästyneenä. Siinä ilmotettiin maksettavan 6 penniä kilolta. Sana sanalta ja hitaasti luki hän läpi koko ilmotuksen ja huomasi nyt vasta sen lopussa toimituksen liittämän seuraavan tiedonannon: "Lehtemme edellisessä numerossa olleeseen Oravaisten verkatehtaan ilmotukseen oli päässyt pujahtamaan ikävä ja harhaanjohtava painovirhe, siinä kun mainittiin villalumpuista maksettavan 60 penniä kilolta. Piti luonnollisesti olla kuusi (6) penniä kilolta, mikä täten oikaistaan."