Se ei ollut mikään yllätysuutinen Simolalle, sillä Ameriikaan lähtöä oli Saikku usein ennenkin aprikoinut näissä heidän litviikiryypiskelyissään.
— Mitä parempi sinulla siellä on? — tokasi Simola ja otti jälleen pullon käsille.
— Onhan siellä toisellaiset palkat kuin täällä.
Rauhan hymy katosi Simolan silmistä, sillä tämä koski häntä palkanmaksajana.
— Jos lie paremmat, mutta paremmat siellä on menotkin, — sanoi hän ja
Sylkäistä tirskautti äkäisesti.
— Moni siellä sentään saa kassaakin tehdyksi.
— Saahan sitä täälläkin, kun säästää.
— Säästää! Mitä sitä tyhjästä säästää?
— Tyhjästä! Lempo soi, väitätkö sinä, että minä olen sinulla tyhjän edestä työtä teettänyt? — ja tulistuneena nousi Simola seisoalleen.
Saikku nousi myöskin seisomaan, katsoi kyräten Simolaa ja jurnutti: