"Totta kai hän henkien laumassa ohi rientäessään itse sen siihen viskasi merkiksi, millä teillä hän vaeltaa."
"Viime Luusin-yönä pauhasi kova myrsky", puhui Kristiina muistelemalla, "silloin kai ne henget kulkivat ohi. Eiköhän niitä uskaltaisi edes ikkunaluukun raosta tirkistää, että näkisi kuinka ne pitkin hankia kiidättävät."
"Ei ole hyvä mennä kurkistelemaan", sanoi vartia päätään pudistaen. "Näinpä minä kerran muutaman miehen, joka oli tullut hulluksi siitä kun meni lakeisen reiästä henkien matkuetta katsomaan."
"Mitähän hän mahtoi nähdä?"
"Niistä asioista on parasta olla mitään puhumatta", sanoi vartia salaperäiseksi tekeytyen.
"Niin, niin", jatkoi hän hetken perästä, "ensi yö on vuoden pisin yö ja kyllä silloin aina yhtä ja toista kuullaan. Viime yönäkin kuulin jo sellaista harmaajalan [Joidenkuiden ihmisten luultiin joulujuhlien aikana liikkuvan ympäri eläinten muodossa. Sen vuoksi pidettiin vaarallisena joulurauhan aikana kutsua useimpia eläimiä tavallisella nimellään. Niinpä esim. sutta nimitettiin silloin tavallisesti harmaajalaksi.] ulvontaa, etteivät ne varmastikaan olleet tavallisia eläimiä."
Hän lähti kiipeämään huovitupaan, jonka sarvilevyikkunoissa kuumotti valtaisan takkatulen loiste. Kristiina vei kynttilänjalat piikatupaan, mennen heti sen jälkeen keittiöön, jonne noustiin pihan koilliskulmasta.
Se oli avara, holvikattoinen huone. Perimmäisessä sopessa oli tavattoman laajasuinen pesä, mihin sopi kokonainen härkä vartailla paistumaan.
Täällä askaroitsi vanha Gunilla-muori, jota tavallisesti nimitettiin vain Nillaksi ja joka oli linnassa palvelleen ruudinvalmistajan leski. Vartailla pitkin seinustoja riippui vasta paistettuja joulukinkkuja ja parasta aikaa puuhasi Nilla-muori kaalin keittämisessä. Palasiksi leikellyt kaalit kiehuivat suuressa padassa, jota Nilla hämmensi pitkällä liistakolla, lisäten pataan sikäli uutta kaalia kuin entinen kiehui kokoon. Tällä tavalla valmistettiin tuota vanhaa jouluruokaa samalla kertaa koko juhlien ajaksi ja ainoastaan aattoiltana voitiin sitä lämpimänä syödä.
Nilla-muori oli paljon kokenut ihminen. Hän taisi keittää lievittäviä juomia sairaille, osasi taikoa kadonneita esineitä takaisin omistajilleen ja lukea tulevia asioita kädenviivoista. Hänen apuaan tarvittiin monissa asioissa sekä linnassa että ympäristöllä. Kristiina tunsi häntä kohtaan samalla kertaa pelkoa ja mieltymystä.