Nukuttuaan noin tunnin verran heräsi hän siihen, että joku nyki häntä käsivarresta sekä toisti hätäisesti hänen nimeään. Kun hän vaivalla sai silmänsä auki sekä pääsi hiukan tajuamaan todellisuutta ympärillään, huomasi hän vuoteensa vieressä nuorimman talon neideistä, joka kovin kiihtyneenä pyysi häntä tulemaan eteiseen. Kuullessaan samalla muutamia etäisiä tykinjymähdyksiä sekä luullen jotakin tavattoman vakavaa olevan tekeillä, kavahti Markus siekailematta jaloilleen ja seurasi neitiä unipohmelosta hoippuen sekä silmiään hieroen eteiseen, josta kuului riiteleviä ääniä.
Päästyään pimeän käytävän läpi näki Markus ulko-oven edessä rivissä seisovan erään hyvin keikarimaisesti puetun miehen, jonka käytös ja vielä enemmän puhetapa ilmaisi hänen kuuluvan työväen luokkaan, sekä pari naista, joista toinen oli talon oma palvelijatar. Miehellä oli tulipunainen kravatti sekä punainen side käsivarressa. Vieraalla naisella oli myös käsivarressaan jonkunlainen merkki. He olivat tulleet lakkokomitean lähetteinä panemaan herrasväkeä tilille siitä, että palvelustyttö ei oman kantelunsa mukaan ollut saanut täyttä lakkovapautta.
Heistä vastapäätä, sisähuoneisiin johtavalla ovella, seisoi keskimmäinen talon neideistä, sillä vanhin sisko oli kaupungilla. Kun Markus saattajineen asettui hänen rinnalleen, oli heitä silläkin puolen kolmihenkinen rivi. Kierosilmäinen neiti ja punakravattinen mies pitivät yllä äänekästä keskustelua tai paremmin sanoen uhkauksilla ja haukkumasanoilla höystettynä riitaa. Palvelustyttö, mustasilmäinen ja liukaseleinen hälläkkä, jonka pahankurisuudesta Markus oli saanut pätevän todistuksen, kuullessaan hänen pesää sytyttäessään särmikkäästi kiroilevan, ei nuoruudestaan huolimatta häikäillyt emäntiensä edessä jatkaa kanteitaan, joita hän teki hyvin äkäisessä ja kiihtyneessä äänilajissa. Kun vanhempi läsnäolevista sisaruksista selitti niiden johdosta lujasti, että palvelijattarien ei ole tarpeellista olla niin perusteellisesti lakossa, että kotiaskareet jäävät suorittamatta, menetti punakravattinen, jolla äsken saavutetun vallan maku oli nähtävästikin kohonnut arveluttavasti päähän, viimeisenkin mielenmalttinsa.
— Älkää te luulkokaan, huusi hän astuen askeleen eteenpäin ja pudistaen nyrkkiään vanhemman neidin kasvojen edessä, — älkää te luulkokaan, että te saatte tästä puolin meitä mielenne mukaan kuranssata. Nyt onkin, kuulkaa, valta meitillä ja me näytämme, ettei köyhälistön kanssa pelatakaan miten hyvänsä!
— Näyttä te mitä näyttä! huusi vanhempi neiti miltei yhteen suuhun hänen kanssaan. — Ei me pelkkä teitä eikä te saa tulla räyhämään ihmisten huoneisiin!
— Sådant pack! — säesti nuorempi neiti siskoaan.
Punakravattinen naisseuralainen ja talon palvelustyttö kiihtyivät hekin huutamaan yhteen ääneen toisten kanssa ja niin täytti pienen eteisen tuota pikaa sekava melu. Nuorempi talon neideistä nyki Markusta yhtä mittaa hihasta, kehottaen häntä ajamaan ulos nuo kutsumattomat vieraat. Mutta päästyään selville tilanteesta, etääntyi Markus siitä samalla. Hän katseli ikäänkuin kauempaa noita edessään riiteleviä ja kiihtyneesti eleileviä ihmisiä. Hänen myötätuntonsa ei kallistunut kummallekaan puolelle ja mikäli se jäi seisahduskohtaan, sikäli tunsi hän itsensä voimattomaksi ryhtymään aktiivisiin toimiin.
Tyhjennettyään itsensä ylivuotavimmasta kiihkostaan ja lausuttuaan vielä joukon uhkauksia sekä saatuaan samanlaisia vastaan poistuivat lakkokomitean lähetit näyttämöltä. Palvelustyttö pyörähti keittiöön ja räiväsi oven perästään kiinni niin että pihtipielet paukkuivat. Molemmat neidit peräytyivät omiin huoneisiinsa, heittäen tyytymättömiä silmäyksiä Markukseen, joka lähti viimeisenä näyttämöltä. Astellessaan pimeän käytävän läpi hymähti hän näkemälleen, tuntien samalla kuitenkin apeutta mielensä pohjalla.
Tultuaan huoneeseensa ei hän tuntenut enää mitään halua heittäytyä vuoteeseen, sillä uni oli kaikonnut kokonaan. Istuttuaan hetken keinutuolissa ja tehtyään muutamia johtopäätöksiä äskeisestä kohtauksesta, lähti hän takaisin ylioppilastalolle.
22.