Huhu ylioppilastalon valtaamisesta, joka niin päteväpiirteisenä ja tärkeänä oli ilmestynyt talolle ja saanut kaikki lumoihinsa, oli osoittautunut yhtä päättömäksi kuin tuhannet edeltäjänsäkin. Pidettyään talolle jääneiden siivisten mieliä koko yön kaamean romanttisessa vireessä, oli se aamun valjetessa häipynyt omaan tyhjyyteensä. Yö oli kulunut aivan rauhallisesti ja aamulla oli Markus lähtenyt asuntoonsa "odottamaan järjestyneitä oloja", kuten hän lähtiessään oli tovereilleen sanonut.
Saatuaan päälleen ja koko ruumiilleen mukavan asennon tyynyjen välissä, tunsi hän ikäänkuin hiljalleen vaipuvansa alaspäin. Aivojen toiminta herpaantui, samalla kuin kuluneiden päivien kirjavat tapahtumat himmenivät ja häipyivät kokonaan näkyvistä. Sikeästi, unia näkemättä nukkui hän iltapimeään saakka. Havahtuessaan ja huomatessaan, että ympärillä oli pimeätä ja hiljaista, vaihtoi hän asentoaan ja vaipui uudestaan uneen.
Kun hän seuraavan kerran heräsi, paistoi huoneeseen leppeä syysaurinko. Hän tunsi nyt itsensä selkeäksi ja valppaaksi kuin lapsi, joka tarpeeksi nukuttuaan kavahtaa heti istualleen ja tarttuu lähimpään leikkikaluun. Hän haukotteli perusteellisesti ja solahuttaen paidanhihat kyynärpäiden taakse siveli mielihyvin lämpimiä ja nuoruuden voimakkaita käsivarsiaan. Jääden mukavaan loikoma-asentoon nautti hän henkisestä ja ruumiillisesta hyvinvoinnistaan. Samalla koetti hän arvailla, mille kannalle asiat ulkona kaupungilla olivat kehittyneet.
Ulkoa päin ei huoneeseen tunkeutunut minkäänlaisia ääniä. Ainoastaan kyökin puolelta päin kuului jotain vähäistä askartelun kolinaa. Markuksesta tuntui samanlaiselta kuin kotona maalla kesäisenä sunnuntaina, jolloin hän muiden kirkkoon mentyä heräsi kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja syvässä hiljaisuudessa kuuli toisista huoneista kotinaisen askartelun ainoastaan hiljaisena kapsehtimisena. Hänen oli erinomaisen hyvä olla, niin hyvä, että häntä rupesi aiheettomasti naurattamaan. Samalla täytti hänet omituinen turvallisuuden tunto ja luottamus siihen, että kaikki päättyy mitä parhaiten sekä hänelle itselleen että kaikille niille, jotka nyt tuolla ulkona häärivät ja huutavat ja turhanpäiten kiihkoilevat…
Käytävästä kuului askelia, hänen ovelleen koputettiin ja sisälle astui palvelustyttö, kantaen kahvitarjotinta, jonka hän mitään puhumatta ja äkäisen näköisenä asetti tuolille vuoteen viereen sekä poistui samalla. Tämä oli ensi kerta, jolloin Markukselle talon puolesta tarjottiin kahvia, mutta se ei ihmetyttänyt häntä ollenkaan. Pitäen sitä maailman luonnollisimpana asiana ryhtyi hän mielihyvin tyhjentämään kahvikannua ja leipälautasta.
Jatkaen velttoa loikoilemistaan koetti hän keksiä soveliasta ratkaisua avioliittokysymykselle, joka viime kerralla oli aiheuttanut ankaran erimielisyyden hänen ja Olgan välillä. Mutta hänen oli aivan liian kevyt ollakseen, jotta hän olisi voinut keskittyneemmin jotakin kysymystä selvitellä. Ajatukset karkasivat yhtä mittaa omille teilleen ja seurattuaan jonkun aikaa mielikuvituksensa leikkiä rupesi häntä uudelleen raukaisemaan. Käsivarsi pään alla nukahti hän huomaamattaan kuin lapsi, joka hetken vuoteessa leikittyään sekä tyhjennettyään lasillisen maitoa vaipuu jälleen unettaren helmaan ehtimättä edes mukavampaa asentoa itselleen ottaa.
Ensimmäinen havainto, minkä hän täydellisesti havahduttuaan teki, oli se, että huone oli puoli pimeä ja että uuninkyljessä näkyi kirkkaana ikkunankuvio. Ulkona paloivat siis jälleen sähkövalot!
Tällä kertaa kavahti Markus jalkeilleen hetkeäkään siekailematta sekä alkoi kiiruulla varustautua ulos lähteäkseen. Kun hän tuli eteiseen, näki hän talon neitien vilkkaasti keskustellen istuvan kahvipöydän ympärillä kirkkaaksi valaistussa vierashuoneessa.
— Go' dag, herr Kaarlela! huudahti vanhin sisar Markuksen nähdessään ja riensi juoksujalkaa puristamaan hänen kättään. — Får gratulera, för nu ha vi fått allt igen!
Markus tunsi olevansa kuin puusta pudonnut. Hän aavisti kyllä, mistä oli kysymys, mutta kaikki lähemmät asianhaarat olivat hänelle vielä tuiki tuntemattomat. Mutta hänen ei tarvinnut noloa tietämättömyyttään paljastaa. Hänet pyydettiin sisälle kahvipöytään ja toinen toiseltaan suunvuoron riistäen kertoivat sisarukset, kuinka tänä aamuna luotsilaiva "Eläköön" oli palannut odotetulta Pietarin matkaltaan sekä tuonut hallitsijan manifestin, jolla Suomi sai takaisin vanhat oikeutensa sekä lisäksi lupauksen eduskuntalaitoksen uudistamisesta ja yleisestä äänioikeudesta.