— Mitä, eiks me saa enää olutta omalla rahallamme? huusi Virtanen.
— Älkää nyt ruvetko siinä rähjäämään, vaan lähtekää hyvällä ulos eli minä käsken poliisin, uhkasi ovenvartija.
— Luuleks snää senkin pussileuka, että mää pelkään sun lahtareitas, möyrysi Virtanen.
Hänen raskas verensä oli pääsemässä kuohumistilaan ja äskeinen myötätunto oli yhtäkkiä muuttunut meuruavaksi vihaksi herraskaisia kohtaan, jotka huoneen perällä saivat ryypiskellä ja hoilottaa kaikessa rauhassa, kun sen sijaan häneltä ja toveriltaan kiellettiin olut. Kulmikkaan vihansa puhdissa tarttui hän pöydän reunoihin kuin aikeissa heittää sen nurin.
— Kuule, mitä sinä nyt tyhjää, lähdetään pois ja siirrytään toiseen paikkaan, ehätti Tuominen häntä houkuttelemaan, tarttuen hätääntyneenä hänen käsipuoleensa.
— Tuominen, kuule, vedätkö sinäkin yhtä köyttä noiden haljujen kanssa? mörähti Virtanen ja otteensa hellittäen nousi pöydän äärestä.
Tuominen oli sillä välin pujahtanut ovesta ulos ja ikäänkuin häntä käsiinsä tavoitellen hoippui Virtanen perässä. Jyrkissä portaissa kaatui hän suurella ryminällä nurinniskoin ja vieri melkein katukäytävälle. Synkeästi sadatellen hapuili hän jalkeilleen.
— Tuominen hoi! Missä sinä olet, tulehan tänne, niin minä oikeilla aikamiehen kämmenillä hieron sinusta herrasvinkeet! huusi hän seisaalleen päästyään.
Mutta hän oli niin juovuksissa ja pyörällä päästään, ettei hän ohikulkevain ihmisten takia äkännyt Tuomista, joka seisoi etempänä katukäytävällä ja levotonna koetti miettiä, mitä hänen oli tehtävä riehautuneen toverinsa kanssa. Hän näki konstaapelin kiinnittäneen jo huomionsa Virtaseen ja tuntien itsensä kykenemättömäksi hillitsemään tuota vahvaraajaista miestä, pudisti hän huolestuneena päätään ja lähti omille teilleen.
Virtanen kulkea toikkuroi pitkin katukäytävää, kiroillen itsekseen, tölmien vastaan tulevia ja sisällään kiehuvan vihan pakotuksesta väliin hampaitaan kiristäen. Wladimirin- ja Yrjönkadun kulmassa horjahti hän erästä pönäkkää herrasmiestä vasten, josta kiukustuneena tämä tyrkkäsi häntä niin että Virtanen oli kaatua nenälleen katuun.