— On se hyvä, että ylioppilaitakin alkaa liittyä meidän joukkoomme, sillä kyllä ne tietomiehet ovat aina tarpeeseen. Mutta mikä teidät on oikein saanut työläisiin liittymään, jos tässä saa luvan olla utelias?
Markus joutui hiukan hämilleen, mutta päätti pelastua tilinteosta leikillä ja vastasi:
— Kysykää tuolta neiti Mustoselta, hän se oikeastaan on minut käännyttänyt.
Kaikki hymyilivät ja loivat silmänsä Olgaan, joka nyt vuorostaan joutui hämilleen ja huudahti:
— Minäkö! Hyvänen aika, mitä te puhuttekaan! Kuinkas minä nyt olisin herra Kaarlelan käännyttänyt!
— Saanko minä sanoa? tarttui nyt Hilma odottamatta.
— Sinäkö? hätääntyi Olga. — Ole sinä vaiti tai saat mennä heti kotiin neulomaan!
— Ähää, on siinä sittenkin jotain takana, nauroi Tuominen, antaen katseensa kääntyä Olgasta Markukseen.
Mutta viimemainittu pelkäsi, ettei Hilma malttaisi hillitä kieltään ja virkkoi sen vuoksi, ottaen jälleen vakavan sävyn:
— Kaipa se on vaisto ajanut työväen leiriin, minä kun itsekin olen kansan lapsi.