— No niinpä minustakin! puhkesi Tuominen vapautuneesti, mutta vaimo kaatoi jälleen kylmää vettä hänen innostuksensa päälle, huudahtaen:
— Voi, voi, kyllä tässä kylässä on monta kurjaa, joilla aamulla herätessään ei ole eineestä tietoa enempää kuin taivaan linnuilla. Ja kyllä minä uskon, että täällä usein kuolee ihmisiä suorastaan nälkäänkin.
Näitä sanoja seuranneen äänettömyyden vallitessa katsahti Olga Markukseen ja nousi lähteäkseen. Markus seurasi hänen esimerkkiään ja kun hän oli Tuomiselta tiedustellut, milloin työväenyhdistyksellä oli kokouksia, että hänkin voisi tulla ja liittyä jäseneksi, heitti hän hyvästit, luvaten tulla vastakin tervehtimään.
Hilma oli, nähtävästikin tahallaan, syventynyt katselemaan Tuomisten valokuvia, joten Markus ja Olga joutuivat kahdenkesken. Tätä oli Markus toivonutkin, mutta kumpikin alkoivat he kahdenkesken jäätyään tuntea ujoutta ja keskustelu kävi väkinäisesti. Tuomisten luona oli Markukselta haihtunut se tuuli, jonka vallassa hän oli lähtenyt Olgaa tapaamaan ja saamattomuuttaan pahotellessaan muuttui hän yhä jurommaksi. Itsepintaisesti selaili hän kirjoja, jotka jo edellisellä kerralla oli käynyt läpi. Olga liikkui levotonna huoneessa, tietämättä millä huvittaisi vierastansa tai kuinka saisi keskustelun käyntiin. Markus puolestaan ponnisteli myös löytääkseen keskusteluaiheen. Kun hänen mielessään pyöri vielä äskeinen lakkokeskustelu, johtuivat hänen ajatuksensa Olgan työoloihin ja yhtäkkiä kysyi hän varsin kuivasti:
— Kuinka paljon te päivässä keskimäärin ansaitsette?
Olga joutui tuosta suorasukaisesta kysymyksestä hieman hämilleen.
— Se on hyvin eri tavalla, vastasi hän viivytellen. — Toisinaan, kun neuloo oikein ahkerasti, saa enemmän ja toisinaan menee taas vähempään.
— Niin, mutta keskimäärin? tiukkasi Markus hiukan äreästi, sillä häntä suututti se, että ihmisiltä, ja varsinkin oppimattomilta, sai jotakin keskimäärää tiedustellessaan aina tuon tapaisen epämääräisen vastauksen, jolla Olga nyt viattomuudessaan oli tullut hänelle muistuttaneeksi olevansa oppimaton työläisnainen.
Markuksen töykeys sai Olgan punastumaan, mutta alistuvaisesti vastasi hän kuitenkin:
— Ehkä noin puolitoista markkaa, jos sitäkään.