— Tietysti, tervetulemaan vain, milloin teille itsellenne suinkin sopii, kiiruhti Olga vastaamaan, katsoen häntä avonaisesti silmiin.
Hän sieppasi lampun pöydältä ja näytti ovelta valkeaa, että Markus näki mennä pimeän eteisen läpi.
— Voi, voi, mitä rähinää ne taas pitävät! päivitteli hän talonmiehen puolelta kuuluvaa hoilotusta.
Talonmiehen kyökinovi oli raollaan ja portaita laskeutuessaan kuuli
Markus jonkun humalaisella äänellä laulavan:
Mikäs se meitillä suutaripojilla on hätä ja hätä, kun helvetin pellit suletaan, niin perkele kuolee häkään ja häkään.
Päästyään loppuun kuului sama ääni kysyvän:
— Eikös meill' oo reilu marssi, häh?
Sitten remahti hanuri soimaan ja sen räikeä ääni seurasi Markusta aina portille saakka.
7.
Markus palasi kansantalouden luennolta, astellen pitkin Aleksanterinkatua palttoon kaulus pystyssä. Oli aito helsinkiläinen syysilma, koleatuulinen ja sateinen.