— Kyll' minä suomee osaan ja olen osannut tuon korkuisesta, väitti toinen ääni.
— Mutta sinä olet kuitenkin helsinkiläinen syntyjäsi, vaan minä olenkin Hämeestä kotoisin.
— Is nu int', August! kuului matalampi naisen ääni. — Om Henrikson inte kan finska som du, så kan han svenska bättre än du.
— Hörru, säger du att… att… huusi toinen, mutta nainen hyssytti ja sanoi jotakin, mihin hänen miehensä äkäisesti vastasi:
— Kuulkoon, mitä se haittaa!
— Gå och bjud honom på konjak, sanoi vieras, mihin isäntä kuului lisäävän:
— Niin tosiaankin, menepäs ja kutsu se tänne yhteen joukkoon. Ei ne ylioppilaat sivu suunsa pane ja ikävähän sen on siellä yksinään turjottaa.
— Viitsiikö sitä nyt, kun toi Augustkin on jo niin humalassa, vastasi vaimo, mutta mies korotti jälleen äänensä ja huusi:
— Minäkö humalassa, kuule! minkä johdosta vaimo jälleen hyssytti, tuntuen samalla lähtevän pöydän äärestä liikkeelle.
Ovi eteiseen narahti ja heti sen jälkeen kuului arkaa koputusta Markuksen ovelle. Markus käski sisään ja kohoten vastenmielisesti sohvan nurkasta ryhtyi sytyttämään lamppua.