— Se on sellaista koiran virkaa tämä kyypparin toimi, virkkoi
Heinonen, täyttäen uudelleen lasit.
— Juomarahoilla juomista, lisäsi hänen toverinsa Henrikson hirtehishuumorilla. — Skool!
— Mikäs siinä, toimi kuin toimi, koetti Markus vakuuttaa.
— Herra Kaarlela puhuu nyt ulkopuolelta hammastensa, väitti Heinonen, sillä varmastikaan herra Kaarlela ei pidä meitä samanarvoisina kuin muita. Kyyppari!
Hänen äänessään oli katkera sävy ja todellisesta säälistä koetti Markus vakuuttaa, ettei hän pitänyt kyyppareita sen halvempina kuin muitakaan ammattilaisia.
— Ja yksinpä senkin takia, että minä olen sosialisti, ei minun sovi asettaa toisia ihmisiä ylemmäs kuin toisiakaan, lopetti hän.
Kumpikin miehistä vilkasi Markukseen ja sitten toisiinsa, samalla kun heidän kasvoillaan vilahti epäilevä hymy — sama minkä Markus harmikseen oli nähnyt niin monen muunkin kasvoilla, ilmoittaessaan olevansa sosialisti. Mutta rouva Heinonen, joka hänkin oli asettunut pöydän ääreen, sekä täyttänyt itselleen lasin, puhkesi kummastuneena sanoiksi:
— Onko herra Kaarlela sitten ihan tosissaan sosialisti?
— Kyllä, vakuutti Markus painavasti.
— Minä olenkin ihmetellyt, että herra Kaarlelalle tulee Työmieslehti, kertoi rouva ja katsoi Markusta ikäänkuin olisi nähnyt hänet kokonaan uudessa valossa.