— Kolkolta tuntuu tämä sinun poksisi, virkahti Jussi tämän johdosta avomielisesti, jospa lähdettäisiinkin ulos istumaan ja juttelemaan?
Tätä kohti oli Markuskin pyrkinyt, sillä yhtäkkiä oli hänessä vastoin hyviä päätöksiä herännyt halu heittäytyä suinpäin hurjastelemaan.
— Lähdetään vain! sanoi hän äskeiseen passiivisuuteensa nähden odottamattomalla valmiudella, nousi ylös ja alkoi kiskoa palttoota päälleen.
Jussi seurasi hänen esimerkkiään ja hetken kuluttua olivat he katukäytävällä matkalla keskikaupungille.
9.
Kello yhden aikaan yöllä, jolloin vieraat kapakoista alkoivat tyhjentyä kadulle, oli sade jo kokonaan lakannut ja valju täysikuu katsoi vinhasti kiitävien pilvien lomasta pitkin Esplanaadia. Kosteat katukäytävät välkkyivät kuutamossa ja niillä liikkuivat, kokoontuivat ryhmiin ja taas hajaantuivat vallattomat yövaeltajat. Kapakoista tulleisiin miehiin liittyivät katunymfit, jotka kuin yöperhoset olivat lähteneet liikkeelle laitakaupunkikätköistään ja keskiyön varjojen suojassa uskaltautuneet kaupungin hienoimpaan osaan saalistamaan. Julkeata kaupanhierontaa säestivät äänekkäät naurunkikatukset ja rivot sukkeluudet. Kaapuihinsa kääriytyneet poliisikonstaapelit mittelivät hiljalleen keskikatua kuin elävät patsaat. He nauttivat siitä vaihtelusta, jota heidän yksitoikkoiselle maleksimiselleen tuotti vallaton näytös katukäytävillä, vaanien samalla tilaisuutta päästä jonkun liiaksi juopuneen keralla poliisiasemalle lämmittelemään ja tupakoimaan.
Käsi Jussin kainaloon pistettynä, äänekkäänä ja remuisena kulki Markus pitkin Pohjois-Esplanaadia. Heihin yhtyi ennen pitkää kokonainen liuta tuttuja osakuntatovereita ja melu kävi yhä kovemmaksi. Markus oli kaikista äänekkäin, iloisin ja riehakkain. Tottunut silmä saattoi kuitenkin huomata, että tuon riehakkuuden pohjana oli vain synkkä apeamielisyys. Hän oli täynnä hurjia ehdotuksia ja Jussi hänen rinnallaan koetti tukahduttaa hänen remuaan katkeamattomalla naurulla. Mutta Markus, luullen hänen naurullaan kannattavan itseään, kiihtyi yhä pahemmin mekastamaan.
Kun oli puoli tuntia sekavana ryhmänä ilman mitään tarkoitusta huojuttu edestakaisin katukäytävää, pysäytelty tuntemattomia vastaantulijoita, rakennettu näiden kanssa tilapäisiä tuttavuuksia ja tasattu tupakkavarat, naurettu ja hoilattu, huudahti joku Markuksen tovereista:
— Pojat, lähdetäänpä Sandran poksiin!
— Lähdetään! oli Markus ensimmäisenä valmis, vaikka hän ei ollut koskaan tuota nimeä kuullut eikä tiennyt, missä sellainen "poksi" oli.