Hän veisasi ensimmäisen värssyn loppuun ja pillahti sitten sävelen nostamien muistojen ja mielikuvien vaikutuksesta yhtäkkiä humalaisen itkuun.
Markus oli yhtä hämmästynyt veisuusta kuin siitäkin, että Sandra odottamatta mainitsi hänen kotitalonsa nimen. Tuo tuttu sävel oli yhtäkkiä loihtinut hänen eteensä kotoisen kuvan iltahartauteen keräytyneine vakaisine ihmisineen, jotka totisina veisasivat virsiä ja lukivat ankarasanaisia kirjoja ja seinällä käveli harvakseen vanha kello ja heläytti lyöntinsä sointuvammin aivankuin sekin olisi hartauteen yhtynyt. Veisaavan väen joukossa näki hän nuoren, solakkavartaloisen tytön ja yhtäkkiä muisti hän, että hänen poikasena ollessaan oli hänen kotonaan palvellut Sandra-niminen tyttö, joka sitten myöhemmin oli ollut palveluksessa tuon valokuvan esittämällä papilla. Että Sandra oli sittemmin joutunut Helsinkiin sekä luisunut nykyiselle asteelleen, siitä hänellä ei ollut aavistustakaan.
Sandra lakkasi itkemästä yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin ja virkahtaen: — Höpsis kaikkiakin! alkoi hän jälleen nauraa ja täyttää laseja. Markuksen toverit, jotka kohtauksen aikana olivat ällistyneinä tuijotelleet Sandraan, pääsivät hekin lumouksestaan ja tarttuivat laseihin.
Juominki jatkui entistä remuisempana. Huone oli täynnä tupakansavua, äänten sorinaa ja välistä kajahti vallaton laulu, jonka kuitenkin aina keskeytti milloin ylhäältä, milloin sivuseinäin takaa kuuluva vihainen koputus.
Markus riehui toisten mukana, vaikka hänen mielensä pohjalla elikin äskeinen yllättävä kohtaus, jonka lähempään selvittelyyn hän tunsi pakottavaa tarvetta. Mutta tällä kertaa ei siihen näyttänyt olevan tilaisuutta, sillä Sandra tuntui välttelevän häntä, käyden hetki hetkeltä yhä remuisemmaksi. Markuskin alkoi olla jo niin juovuksissa, että hän tajusi enää vain hämärästi ja katkelmaisesti, mitä hänen ympärillään tapahtui. Kaikki kävi kuin unennäössä. Jostakin ilmestyi pöydälle voileipiä, jotka nopeasti hävisivät nälkäisiin suihin. Niiden tilalle ilmestyi jälleen olut- ja portteripulloja. Yksi pulloista kaatui, vuodattaen sisällystään lattialle. Kuin sumun läpi näki Markus parin toverinsa syleilevän toisiaan, samalla aikaa kuin Sandra oli kavunnut jonkun olkapäille seisomaan ja katosta kiinni pidellen nauroi hurjasti.
Jussin näki Markus kuorsaavan sohvalla, käsi ojona ja sormien välissä paperossin pätkä. Takki oli reuhahtanut auki ja povitaskusta oli lompakko vierähtämäisillään lattialle. Itselleen tunsi Markus tekevän pahaa ja vaistomaisesti haparoitsi hän ovea kohti.
Hetkisen kuluttua löysi hän itsensä keskeltä autiota katua, tajuamatta aluksi missä hän oikein olikaan. Täällä raittiissa ilmassa hän vasta tunsi, kuinka perinpohjin juovuksissa hän oikeastaan oli.
Tolkuttomasti lähti hän kulkemaan katua eteenpäin ja omasta varjostaan näki hän, kuinka hän horjahteli puolelle ja toiselle. Hän koetti turhaan ponnistella kulkeakseen kohtisuoraan. Viimeisen, hiipuen palavan järjenkipinänsä avulla tarkasteli hän itseänsä ikäänkuin syrjästä sekä näki siinä ryhtinsä menettäneen miehen vierasten ja pahansuopain voimain hallittavana. Ja sydämensä pohjalla tunsi hän häpeätä ja sääliä sekä itseään että Sandraa kohtaan.
10.
Olga oli koko päivän ollut alakuloinen, istuen työnsä ääressä äänetönnä ja ajatuksiinsa vaipuneena. Saatuaan muutamia haluttomia ja äreitä vastauksia, ei sisar lopulta uskaltanut häntä puhutella, vaan tyytyi tavantakaa salavihkaa häntä silmäämään.