Kun päivän urakka oli saatu suoritetuksi, ryhtyi Hilma kiiruusti pukeutumaan. Olga huomasi hänen suorittavan sen tavallista huolellisemmin sekä sitä tehdessään tavallista useammin kurkistavan peiliin, mikä yhä vahvisti hänen epäilyksiään. Mitään ei hän kuitenkaan huomioidensa johdosta puhunut.
— Et kai sinä siellä kauan viivy? kysyi hän noin vain muodon vuoksi, kun Hilma oli valmiina lähtemään.
— Mitäpäs minä hänessä, vastasi Hilma epämääräisesti ja pyörähti samassa ulos.
Kun joitakin hetkiä hänen lähdöstään oli kulunut, lukitsi Olga oven ja nykäisi vuoteen päästä Hilman esiliinan, jonne tämä oli pukeutuessaan sen pannut. Kirje oli taskussa ja heti ensi silmäyksellä huomasi Olga, että hänen sisarensa nimi ja osoite kuoressa olivat kirjoitetut siistillä ja tottuneella käsialalla. Kiihkeästi veti hän kirjeen ulos ja luki siitä seuraavaa:
"Oma haikeasti ikävöity mesimarjani! Et kai pahastune, että käytän näin tuttavallisia nimityksiä, vaikka en ole vielä nähnytkään Sinua muuta kuin valokuvassa."
— Valokuvassa! kertasi Olga lukemisen keskeyttäen ja tempasi esiin heidän pienen valokuva-albuminsa, jossa muun muassa oli heidän kummankin valokuva. Hilman kuva oli poissa.
— Kas sitä! hymähti Olga harmistuneena ja alkoi lukea edelleen.
"Mutta minulla on Sinua niin ikävä — olen valokuvasikin suudellut jo himmeäksi -, että toisinaan tunnen ihan pakahtuvani. Eikö olekin ihmeellistä, että ihminen voi pelkän valokuvan perusteella niin silmittömästi rakastua? Mutta nyt Sinun, oma kaivattuni, on minulle vihdoinkin näyttäydyttävä, ellet tahdo minua tehdä hulluksi. Etkö siis voisi tänä iltana kello kahdeksan tulla vanhan kirkon puistoon, jossa löydät minut keskikäytävällä lähellä kirkkoa? Tule, kultani, tule kaikin mokomin, säästä ja mistään piittaamatta, tule!!! Siinä autuaallisessa toivossa, että tänä iltana saamme suullisesti jutella, en huoli tämän pitemmin kirjoittaa. — Siis vanhan kirkon puistossa kello 8 löydät Sinä oman, ikävöivän Heinosi."
— Vai sillä lailla! sanoi Olga itsekseen. — Mutta minäpä tahdon myös olla kohtauspaikalla läsnä. Vaan otetaanpas sitä ennen selvä toisistakin kirjeistä ja ehkäpä löytyy jostain valokuvakin.
Hän ryhtyi penkomaan sisarensa laatikoita ja aivan oikein löysi hän kaikenlaisten pikkutavarain alta kaksi samalla käsialalla kirjoitettua kirjettä kuin tänään saapunutkin. Toisen kuoressa oli: "Nimimerkki 'Orvokki'. Bulevardin postitoimisto."