— Mutta minä en uskalla viipyä kauemmin, kun sisko jäi yksin kotiin, koetti Hilma väittää, vaikka Olgan mielestä hyvin vaisusti.
— Nuorempi siskoko? kysyi mies.
— Ei kun vanhempi, oikaisi Hilma.
— No sittenhän ei hätää, kyllä hän siellä toimeen tulee. Mennään me hetkeksi istumaan johonkin kahvilaan tai ravintolaan.
"Vai ravintolaan!" kertasi Olga itsekseen.
— En minä ravintolaan uskalla lähteä, epäili Hilma.
— Ja miksi et, ihmisiä vartenhan ne ovat.
— Vaikka… mutta…
— No mennään sitten tavalliseen kahvilaan… tai, kuule, mennään minun asuntooni, me voimme saada sielläkin teetä.
— Mutta en minä sittenkään taida uskaltaa lähteä, empi Hilma yhä. —
Mitä minä sitten osaan sanoa sisarelleni viipymisen syyksi?