"Mitähän hän mahtanee ajatella siitä minun kirjeestäni?" johtui sitten hänen mieleensä. "Ei kai hän voine pitää sitä tungetteluna, sillä olihan se vain yksinkertaista asiaa. Kunpa hän nyt tulisi pian, tulisi jo huomenna!"
Kun hän viimeinkin puolenyön tienoissa vaipui kevyeen unenhorrokseen, oli hän kuulevinaan kimeän naisäänen huutavan pitkään ja läpitunkevasti. Huutoa jatkui lyhyin väliajoin ja se synnytti unikuvia taisteluista ja tulipaloista. Äkkiä havahdutti hänet kuitenkin hereille ovelta kuuluva kiivas koputus.
Hän kavahti istualleen vuoteessa. Seinän takaa kuului vihlovaa huutoa ja samassa koputettiin uudestaan ovelle.
— Hyvä Jumala, onko nyt tuli irti! hätääntyi Olga ja tyrkkäsi Hilmaa kylkeen. — Kuka siellä? huusi hän, kun ovelle jälleen koputettiin.
— Tuominen tämä on, avatkaahan vähän, kuului eteisestä.
Se hiukan rauhoitti Olgaa. Saatuaan lampun palaamaan ja hiukan vaatetta ympärilleen riensi hän avaamaan.
— Meidän muijalle siellä taisi tulla synnytykset, ilmoitti Tuominen hätääntyneesti, — ja se alkoi heti niin rajusti, ettei sitä voi enää kuljettaa synnytyslaitokselle. Minun täytyy juosta kätilöä hakemaan ja minä pyytäisin neiti Mustosta olemaan niin hyvä ja tulemaan siksi aikaa sen luokse, sillä eihän sitä voi yksinään jättää ja Virtanenkin on missä lie omilla teillään. Ja noita toisia asukkaita minä en taas viitsisi mennä pyytämään.
Olga lupasi tulla ja Tuominen riensi kaupungille. Pantuaan enemmän vaatetta päälleen kiiruhti hän naapuriensa huoneeseen, jättäen Hilman säikähtyneesti tuijotellen vuoteelle istumaan.
Tuomisen vaimo väänteli vuoteessa ja päästi aina väliin parahtavan tuskanhuudon, samalla kuin kasvot eläimellisesti vääntyivät ja silmät jäykkinä ja kauhistuneesti tuijottivat tyhjyyteen.
Hätääntyneenä ja itku kurkussa pysähtyi Olga vuoteen ääreen, tietämättä mihin ryhtyä. Uuden poltekohtauksen sattuessa tarttui Tuomisen vaimo hänen käteensä ja pusersi sitä niin rajusti, että hänenkin täytyi kivusta huudahtaa. Kun tuskat vähäksi aikaa hellittivät, napisi sairas katkonaisella ja voihkivalla äänellä sitä, että naisten osalle yksistään oli pantu noin kova vaiva.