Suutarin sälli on suuri herra ja rahoja paljon se ansaitsee. Mitäpä siitä, jos ryyppää se kerran ja likkoja hiukkasen halailee.
Kun tämä iloinen renkutus oli loppunut muutamiin säännöttömiin lurituksiin, helähti jossain etäämpänä ja ikäänkuin ylempänä sointuva naisääni laulamaan:
Jos sinä heila minut heität yksin maailmalle, niin pois minä tahdon täältä kuolla ja nukkua nurmen alle.
Laulu päättyi nyyhkytykseen. Mutta äskeinen miesääni alkoi siihen vastaukseksi laulaa hartaalla antaumuksella:
Ellös sä kultani sentään sure, kerran se päivä loistaa, riemunpäivä se ruskottaa ja murhepilvet poistaa.
Vuorolaulua näiden kahden välillä jatkui edelleen ja sitä kuunnellessaan vaipui Markus levottomaan uneen.
Tunnin tai parin kuluttua heräsi hän kuitenkin siihen, että rautamäärlyinen ovi kolisten aukeni. Toiset yövieraat olivat jo valveilla ja yksi heistä meni juuri yövartijan seurassa jonnekin.
Oli harmaan kalsea aamuhetki ja lamppu käytävässä oli jo sammutettu.
Kello mahtoi siis olla kuuden tai seitsemän vaiheilla.
Kyhnien ja päätään raappien istuivat useimmat oljilla ja ainoastaan teurastajanrenki loikoi vielä selällään, haukotellen pitkään ja äänekkäästi.
— On se toi ruunu sentään poikaa, kun se toimittaa ihmiselle tämmöisen frii yösijan, ilmaisi hän tyytyväisyytensä olotilaansa.