— Kyllä se avataan kun komisarius tulee, vastasi yövartija.
— Milloinkas se sitten tulee?
— Tuossa kahdeksan tienoissa.
— No voi turkanen, mitä tässä nyt vielä komisariuksia tarvitaan!
Antakaa sitten yks paperossi, että saa ajan kulumaan.
— Ei passaa, on kielletty! vastasi yövartija päätään pudistaen ja saatuaan tyhjän vesikannun takaisin poistui hän aukolta.
— Perhanan rähjää, kun on nuuka! noitui teurastajanrenki. — Mutta tuolla toisessa sellissä poltetaan varmastikin tupakkia.
Hän kömpi jalkeilleen ja väliseinässä olevien poikkipienojen avulla alkoi kiivetä ylös, asettuen vatsalleen seinän päälle, joka ei ylettynyt kattoon saakka.
— Kuules, kaveri, mistäs sinä tupakkia sait? puhui hän alas seinän toiselle puolen.
— Kyll'hän sitä ai saa kun elää hissuksis, vastasi ääni toiselta puolen.
— Kattos sitä kränää, kun ei mulle antanut, vaikka niin korjasti pyysin!