— Kyllä hieman, vastasi Markus ja hänen sydämessään heräsi toivonkipinä, että Virtanen ei ehkä ole häntä tuntenutkaan.
Lähempänä ovea näki Markus ihmeekseen istuvan oljissa vanhan ukonkin. Se oli puettu kuluneisiin ja paikattuihin vaatteisiin ja näytti olevan Helsingin tupakkaukkoja. Äreän ja tyytymättömän näköisenä istui se polvet koukussa alallaan ja tuijotti eteensä. Kun eräs nuori ja siististi puettu mies nousi seisaalleen ja ristikkoaukon edessä alkoi huolellisesti poistaa vaatteitaan oljentörkyä, ärähti ukko hänelle vihaisesti: — Mitäs nuolet siinä, anna lakeijan harjata vaatteesi. Tämä ylimyksellinen mielenpurkaus sai toiset nauramaan, mutta ukko itse ei ottanut siihen osaa, vaan istui yhtä äkämystyneenä, liikutellen päässään ties mitä kuninkaallisia mielikuvia, samalla kun oljenkorret saivat kaikessa rauhassa roikkua hänen tukassaan ja parrassaan.
Taaempana käytävässä helähti yöllinen naisääni jälleen laulamaan ja sen johdosta huomautti yksi miehistä:
— Jopas siellä sirkkunenkin heräsi!
Mutta teurastajanrenkiin, joka yhä polvet koukussa loikoi selällään pehkuissa, vaikutti naisäänen kuuleminen nähtävästi kovin kiihottavasti, sillä yhtäkkiä päästi hän kurkuntäydeltä tulemaan kirouksilla höystetyn, hermoja karmivan rivouden. Se teki kaikkiin epämieluisan vaikutuksen ja naisääni herkesi heti laulamasta.
— Mylvii kuin sonni siinä! murisi ukko äkäisesti ja kömpi seisoalleen, sillä yövartija avasi juuri oven ja käski miehiä perimään tavaroitaan.
Markus koetti tekeytyä välinpitämättömäksi, mutta juro ja synkkä ilme hänen kasvoillaan ilmaisi kyllin, ettei hän kyennyt asemaansa keveästi ottamaan. Pudistettuaan enintä oljentörkyä vaatteistaan lähti hän viimeisenä kopista.
Kulkiessaan miesjoukon jatkona pitkin käytävää huomasi hän erään ristikon takana nuoren naisen, jolla oli kauniit siniset silmät ja poskilla selvät kyynelten jäljet. Se oli varmastikin sama nainen, joka yöllä oli niin kauniisti laulanut. Hän oli nähtävästi puhdistanut juuri vaatteitaan, sillä hänellä oli harja vielä kädessään.
Kun Markus katsoi häneen kummastuneena, kysyi nainen osaaottavasti:
— Kuinka tekin olette tänne joutunut? Hämillään mutisi Markus jotakin epäselvää.