— Voi kun teidän selässänne on roskia, antakaas kun minä harjaan, jatkoi nainen.
Markus asettui selin aukon eteen ja nainen alkoi ristikon läpi huolellisesti puhdistaa hänen takkiaan. Markuksen sydämen täytti lämmin myötätunto tuota naisellista osatoveriaan kohtaan, joka arvatenkin oli yöpynyt tänne ensi kertaa kuten hänkin ja jonka naiselliset vaistot niin luonnollisesti ja välittömästi pulpahtivat esille.
Hän oli aloittamaisillaan keskustelun huoltajansa kanssa, kun yövartija käytävän päästä viittoi häntä joutumaan muiden mukaan. Kiittäen nyökäytti hän siis päätään hyvästiksi tuolle kovan onnen neitoselle, joka pää kallellaan jäi surumielin katsomaan hänen jälkeensä.
Konstaapelien oleskeluhuoneeseen kerääntyi nyt eri kopeista sangen kirjava seurakunta. Kirjoitettuaan kuittauksen suureen kirjaan sai kukin takaisin ne tavarat, jotka hänen taskuistaan oli yön ajaksi tyhjennetty.
Eräs tavattoman kookas mies, joka pölyisestä puvustaan päättäen oli eilen kantanut jauhosäkkejä satamassa ja jonka suuripalkkaisten housujen toinen lahje oli repeytynyt auki reidestä aina pohkeeseen saakka, virkkoi veitsensä ja kukkaronsa saatuaan:
— Piti minulla olla aapinenkin mukana, minnekähän se lienee joutunut?
Hartioitaan kyhnien sanoi hän tämän niin totisin kasvonilmein, että tavaroita jakava konstaapeli ei näyttänyt tietävän, laskiko toinen leikkiä, vai pitikö hänen todellakin ruveta etsimään kaivattua aapista.
Tuolla halkihousuisella satamajättiläisellä oli iso mustelma toisen silmän alla ja sen johdosta virkkoi eräs:
— Onpa kaveri tainnut olla ottelussa, koska toinen akkuna on ollut vaarassa mennä rikki.
— Joo! myönsi jättiläinen ja alkoi rauhallisella perusteellisuudella kynsiä toista kylkeään. — Vaikka minä en ryypännyt kuin litran verran tenttua, niin miten lie niin päähän kihahtanut, että jouduin tappeluun kaverien kanssa.