— Koettakaa nyt vasta välttää tällaista, se on ikävätä sekä yliopistolle että teille itsellenne.
Tämän sanottuaan nyökäytti rehtori päätään hyvästiksi. Markus kumarsi parhaan taitonsa mukaan ja riensi kuin vietereillä matkaansa, heittäen ohi mennessään säälivän katseen niihin kahteen poloiseen ovensuussa, josta toinen sai juuri viittauksen astua vuorostaan rehtorin eteen.
Ulos tultuaan tunsi Markus mielialansa niin keveäksi ja valoisaksi, että hän olisi halunnut syleillä koko maailmaa. Ja merkillistä, kuinka valoisalta ja ystävälliseltä nyt näytti myös koko ulkomaailma. Sen sijaan että toissapäivänä olivat kaikki ihmiset näyttäneet synkiltä ja vihaisilta, kohtasi hän nyt kadulla pelkästään iloisia ja hymyileviä ihmisiä.
"Muuttuuko ulkomaailma aina minun mukanani vai miten tämä on selitettävä?" ajatteli Markus Aleksanteria kävellessään. Hänen sisällään sykähteli ja silmät loistivat ja hänen teki mieli puristaa jokaisen vastaantulijan kättä. Yksinpä juutalaisetkin ja venäläiskuosiset konstaapelit saivat osakseen hänen myötätuntonsa.
Tultuaan asuntoonsa ei hän tiennyt, mihin oikein ryhtyä, sillä päässä surisi ja kiehui tuhansia ajatuksia. Olgaa oli hänellä kiihkeä ikävä ja ensi kerran tunsi hän voimakasta ja terveesti aistillista vetovoimaa hänen puoleensa. Kunpa nyt aika kuluisi nopeasti, että hän pian tulisi! Mutta entäpä hän ei tule ollenkaan? Silloin menee hän itse Olgan luo piittaamatta mitään Virtasista ja Tuomisista.
Hän käveli pitkin askelin edestakaisin lattialla ja poltti paperossin toisensa jälkeen, tyynnyttääkseen mieltään. Kun hän oli saanut riehuvat ajatuksensa jonkun verran talttumaan, päätti hän pitkästä aikaa valmistaa Työmieheen jonkun kirjoituksen. Siten saisi hän parhaiten ajan kulumaan, sillä kirjoihin syventymään hän ei tällä kertaa tuntenut kykenevänsä.
Hetken mietittyään, mistä kirjoittaisi, juolahti hänen mieleensä asia, josta hän viime kerralla oli Olgaa niin kuivakiskoisesti kuulustellut. Neulojattarien asema sopi sitäkin paremmin kirjoituksen aiheeksi, kun hän kohta oli tapaava Olgan ja saattoi siis lukea sen heti tuoreeltaan hänelle. Hän istui siis kirjoituspöydän ääreen, leikkasi valmiiksi joukon kapeita käsikirjoitusliuskoja, kirjoitti yhdelle niistä otsakkeen: "Neulojattaret, yhtykää parantamaan asemaanne!" ja alkoi sitten miettiä itse kirjoitusta. Pian pääsi hän alkuun, ajatukset toimivat vilkkaasti ja lause lauseen jälkeen syntyi paperille. Päivällisajan ehdittyä oli hänellä valmiina puoliväliin toistakymmentä liuskaa käsittävä artikkeli.
Kun hän hämärässä palasi päivälliseltä ja aikoi ryhtyä käymään kirjoitusta läpi, saapui hänen luokseen Jussi Paavolainen. Markus tunsi mielensä happameksi tästä toverinsa odottamattomasta tulosta, sillä kohta saattoi hän ruveta Olgaa odottamaan. Mutta Jussi ei piitannut toisen kylmäkiskoisuudesta mitään, sillä hän tuli nähtävästikin suoraan kapakasta. Rennosti sijoittautui hän sohvalle ja kysyi:
— Mihin sinä, kuule, katosit sieltä Sandran luota?
— Tulin kotiin nukkumaan, vastasi Markus lyhyesti, sillä häntä ei tällä kertaa lainkaan haluttanut ruveta tekemään selkoa toisenyöllisistä vaiheistaan.