— Minä nukuin koko yön siellä Sandran sohvalla ja aamulla mentiin sitten poikain kanssa piiskaryypyille ja niin sitä on oltu sitten yhtä menoa remmissä, kertoi vällötteli Jussi hiukan sammaltelevalla äänellä.
Hän tuoksahti vahvasti väkijuomilta ja se teki Markukseen kovin vastenmielisen vaikutuksen, jopa hänestä tuntui tällä kertaa käsittämättömältäkin, miten ihmiset saattoivat kapakoissa uisakoida.
— Me olemme istuneet tämän päivää polyteekkarein talolla ja minä tulin sinuakin hakemaan sinne yhteen joukkoon, jatkoi Jussi.
— En minä voi nyt mitenkään lähteä, kiirehti Markus ilmoittamaan, pannen samalla aivonsa nopeaan toimintaan, keksiäkseen jonkun pätevältä näyttävän verukkeen, millä hän pääsisi Jussista pian eroon.
— Mikset voi, mitä kiireitä sinulla nyt on? tiukkasi Jussi.
— Minun täytyy kuudelta olla kansantalouden seminaariharjoituksissa.
Markus katsahti kelloansa ja jatkoi:
— Ai hiivatissa, sehän onkin kohta kuus! Suo anteeksi, mutta minun täytyy nyt lähteä.
— Kuinka kauan sinä siellä viivyt? — Ainakin pari tuntia ja voipa mennä enempikin.
— Jos minä jään tähän sinun sohvallesi siksi aikaa lojumaan, arveli
Jussi rauhallisesti. — Mennään sitten yhdessä ulos.