— Kuinka olitte päissänne?
— Mutta minä keskeytän rippini, jollet sinä lakkaa minua teitittelemästä.
— Se tapahtui epähuomiossa, puolusteli Olga.
— Niin, tuota, en minä sen takia murjottanut, vaan… hän venytti sanojaan ja syöksi sitten nopeasti tulemaan: — siksi, että jouduin poliisin kynsiin.
Hän pusersi lujasti Olgan kättä, ikäänkuin estäen tätä karkuun lähtemästä. Kun Olga katsoi häneen epäilevästi hymyillen, jatkoi hän:
— Mutta tietysti Virtanen on Tuomiselle kertonut ja Tuomisen vaimo sinulle?
— Mutta mitä ihmeessä Virtasen sitten olisi pitänyt kertoa? kysyi
Olga, samalla kuin hänen kasvoillaan kuvastui vilpitön kummastus.
Markus huomasi nyt, ettei Olga tiennyt asiasta tämän taivaallista ja häntä alkoi harmittaa, että oli ollenkaan ruvennut tunnustuksia tekemään. Mutta sitten tuli hän ajatelleeksi, että jollei Olga nyt tiedäkään, niin mahdollisesti saa hän sen kuitenkin jäljestäpäin tietää ja siinä tapauksessa on viisainta, että hän ehättää edelle. Hän jatkoi siis:
— Niin, minä jouduin poliisin kynsiin ja sain sattumalta viettää yöni samoilla… samoilla oljilla Virtasen kanssa.
Tätä sanoessaan oli hän niin huolestuneen näköinen, että Olga purskahti nauramaan ja huudahti: