— Kattos noita, kun pussaavat keskellä katua! huomautti ohikulkeva juopunut toverilleen.
— Odottakaahan, senkin… kiukustui Markus ja yritti miesten jälkeen, mutta Olga tarttui hänen käteensä ja kiskoi nauraen mukaansa.
Kisaillen ja ilakoiden jatkoivat he sitten matkaansa. Kun he pysähtyivät Olgan asunnon portille, huudahti Markus: — Mutta sinun luettavasihan unohtui kokonaan.
— Itse asia, jonka vuoksi minun piti tulla, jäi siis suorittamatta, nauroi Olga.
— No, meillä oli muuta niin paljon tärkeämpää selviteltävää, sanoi Markus, ja sitä paitsi se oli hyväkin, että kirjat unohtuivat, sillä sen varjollahan minä pääsen pian luoksesi.
— Tuotko sinä ne jo huomenna? kysyi Olga.
— Vähintäänkin huomenna, vakuutti Markus.
— Mutta nyt minun on mentävä eli muuten me jäämme koko yöksi tähän portille. Hyvää yötä!
Hän ojensi kätensä Markukselle, joka viivytti sitä omassaan mahdollisimman kauan.
— Näe nyt minusta kaunista unta!