— Mitäpä siitä jos onkin! vastasi Sandra uudelleen huoaten.
— Mutta jos on ikävä, niin mikäs estää menemästä sinne, kiinnitti
Markus.
— Voi, voi, kyllä sinne olisi tällaisen ihmisen kamala palata, kauhisteli Sandra. — Jokainenhan siellä sormellaan osoittelisi.
Markus huomasi, että Sandra oli ainakin ajatellut kotikylään palaamista.
— Se on vain turhaa kuvittelua, rohkaisi hän. — Mistä ne siellä saakka tuntisivat teidän vaiheenne?
— Kyllä ne pahat kielet kerkeävät.
— En minä ainakaan ole kuullut teistä siellä mitään kerrottavan. Jos ne jotain tietäisivät, niin kyllä minä joskus olisin kuullut kotonani naisväen siitä puhuvan. Täällä teidän omassa huoneessannehan minäkin sain vasta tietää, millä jäljillä te olette.
Kun Sandralla ei ollut tähän mitään huomauttamista, jatkoi Markus:
— Ja eikö teillä elä äitikin vielä siellä kotikylässä?
— Elää kyllä, vastasi Sandra ja hänen suupielissään värähteli.