— Voi, voi, Sandra, kyllä minä sinuna lähtisin kotiin!
— Ei suinkaan se mitään ihanaa ole tämä tällainen elämä, ettei sitä raskisi jättää, vastasi Sandra nyyhkytysten katkomalla äänellä. — Nythän minä sitä paitsi olen kohta ilman kattoakin, kun tästäkin on käsketty muuttamaan.
Markus huomasi Sandran mielialan varsin alttiiksi ja kiirehti sen vuoksi yllyttämään:
— Silloinpa on viisainta lähteä vitkastelematta. Ellei teillä ole matkarahoja, niin minä ostan piletin.
Sandra loi Markukseen kummastuneen ja epäilevän silmäyksen, mutta kohtasi katseen, jossa ei näkynyt jälkiäkään leikinlaskusta.
— On minulla sen verran rahoja ja näistä huonekaluista saan vähän lisää, kun myön ne, vastasi hän.
— No silloinhan teidän ei tarvitse ihan tyhjänä äidin luo tulla.
Ryhtykää nyt heti huomispäivänä myymään huonekalujanne.
— Mitähän jos minä todellakin rupeaisin tässä puuhaamaan kotimatkaa, sanoi Sandra hetken vaiti oltuaan ja hänen silmiinsä virisi toivorikas ilme.
— Rupea vain ja ihan heti, kyllä minä autan sinua matkavalmistuksissa, riensi Fiffi hänen aikomustaan kannattamaan.
Markus nousi lähteäkseen. Hän ojensi kätensä Sandralle ja sanoi: