— Luvatkaa nyt minulle varmasti, että lähdette.
— Olkoon menneeksi! vastasi Sandra ja antoi hänelle kätensä.
— Minä lähetän teidän mukananne kotiini jotakin Helsingin terveisiä. Ilmoittakaa sen vuoksi minulle lähtöpäivänne, että minä tiedän tulla asemalle tuomaan.
Tämä juolahti Markuksen mieleen keinona, jolla hän voisi rohkaista
Sandraa sekä samalla päästä varmuuteen, matkustiko tämä todellakin
Helsingistä. Sillä hänen mielensä saattoi vielä monestikin kääntyä ja
kotiinmeno jäädä ikipäiviksi.
Ovella kääntyi Markus vielä varoittamaan:
— Elkää nyt vain laskeko tänne enää ketään elostelijoita!
— En laskisi, vaikka kuka tulisi koputtamaan, vastasi Sandra.
— En ole nyt sillä tuulellakaan.
Hän sanoi sen sillä äänensävyllä, että Markus ehdottomasti uskoi hänen sanoihinsa. Toivotettuaan vielä onnea matkavalmistuksille lähti Markus huoneesta, jossa hän parilla käynnillään oli saanut kokea niin omituisia mielialoja.
17.