— Kyllä, tokihan me teidät tunnemme, sanoi hän ujosti kätensä ojentaen ja vapauttaen sitten vaatekappaleiden vallasta tuolin Markusta varten sekä heittäen hätäisen syrjäsilmäyksen siskoonsa, jonka suuriksi pyöristyneet silmät pahaa ennustavasti vilkkuivat toisesta toiseen.
— Te lupasitte silloin minun tulla näyttämään kirjoitusta, joka minun piti Työmieheen kirjoittaa, alkoi Markus istuttuaan. — Nyt vasta, lähes vuoden kuluttua, olen täyttänyt lupaukseni ja kirjoittanut siitä silloisesta asiasta. Kirjoitus oli nyt syyskesällä Työmiehessä, lienettekö huomannut sitä? ja hän rupesi etsimään povitaskustaan sanomalehtileikkelettä.
— Tekö se M.K. kumminkin olitte? Kyllä me sen kirjoituksen luimme.
Kiitoksia vain, siinä oli ihan paikalleen sanottu.
Olga vapautui huomattavasti hämillisyydestään ja yritti jatkamaan jotakin, kun nuorempi sisar ehätti ennen:
— Olga osaa kai melkein ulkoa sen kirjoituksen, hän on sitä niin monesti lukenut.
Olga loi sisareensa vihaisen ja tuskastuneen silmäyksen, josta tämä tiesi varmasti saavansa kuuman ripityksen heidän kahden jäätyään.
— Minulta on ollut Työmiehessä useampiakin kirjoituksia, sanoi nyt
Markus vapauttaakseen Olgan häiriöstään.
— Niin, sitä minä juuri aioinkin kysyä, vastasi Olga, — kyllä minä olen kaikki lukenut. — Teistä on tainnutkin tulla sosialisti? jatkoi hän hetkisen kuluttua hiukan arasti.
— No, jotakin sinne päin, vastasi Markus ja odotti minkä vaikutuksen hänen sanansa tekisivät.
— Sepä on hauskaa… vastasi Olga ilostuen ja hengähti syvään, kun ei tiennyt mitä vielä olisi sopivaa sanoa.