"Eikös sitä pitäisi ensin käydä teinikoulua?"
"Aivan niin, ja sitäpä minä tässä juuri mietinkin, että jos siinä joulun tienoissa, kun järvet ja suot ovat ehtineet oikein hyväksi jäätyä, valjastettaisiin Poku ison laiturin eteen, lastattaisiin se muonaa täyteen ja ajaa karautettaisiin Turkuun. Mutta olisikohan sinussa sitten miestä jäämään sinne yksinäsi, pänttäämään viisautta päähäsi?"
"Totta kai siellä on toisiakin poikia?" vastasi Antti loistavin silmin.
"On, ei siellä tovereista puutetta tule. Mitäs muuta sitten kuin aletaan tässä kirjoituspuustaveja opetella ja pänttäillä grammatikan alkeita, sikäli kuin täällä isän yläkammiossa on vielä jälellä jotakin Donatuksen viisaudesta. Ja sitten heti joulun mentyä matkaan ja… ja sitte sinusta tulee isän seuralainen, sanalla sanoen curatus jämsensis."
"Voi noita teidän tuumianne!" puhkesi nyt Kerttuli, joka silmät hyvästä mielestä palaen oli seurannut heidän keskusteluaan.
"No mikä on, vai epäiletkö ettei meidän Anteruksella ole päätä papiksi päästä?"
"Vaikka kohta, mutta kyllähän sinä sen itsekin tiedät, että on siinä matkassa muitakin mutkia."
"Mitä mutkia? Poika viedään kouluun, käypi sen läpi ja sitten vihitään papiksi. Siinä kaikki!"
"Niin, niin, koulun kyllä voi käydä läpi, mutta papiksipa häntä poloista ei vihitä."
"Ahaa, sinä tarkotat sitä, ettei Anteruksella muka ole isää ja että isättömät eivät pääse papiksi", oli kuratus vasta nyt hoksaavinaan.