Nyt laskeutui tulija käytävän permannolle ja ähkäisten istuutui jakkaralle aukon taakse. Sitten kuului sieltä käheällä äänellä:
"Herramme Jeesuksen Kristuksen rauha olkoon sinun kanssasi, sisar!"
"Amen!" vastasi Kaarina, siten ilmaisten olevansa paikallaan rippiholvissa.
Kun ripittäjä oli tiedustellut, mitä syntejä ripitettävän sisaren omallatunnolla oli, syntyi hetken kestävä äänettömyys. Kaarina kuuli reiän läpi pappisveljen sihisevän hengityksen ja koetti koota ajatuksiaan.
"Minua vaivaa syntinen rakkaus", sanoi hän yhtäkkiä ja säikähti omaa ääntään. Hän tunsi poskiensa lehahtaneen tulikuumiksi.
"Y-y-y-mm-mm", kuului seinän takaa ensin epäselvää muminaa ja sen jälkeen tajuttavina sanoina: "tuota, mitä laatua se rakkaus on?"
"Se on luvatonta rakkautta", työnsi Kaarina aukkoon, tietämättä oikein, mitä hänen pitäisi sellaiseen kysymykseen vastata.
"Kaikki rakkaus, se tahtoo sanoa rakkaus muita kuin Jumalaa kohtaan on luostari-ihmiselle luvatonta."
Kun Kaarina ei tähän puhunut mitään, jatkoi ripittäjä:
"Se on siis maallista eli lihallista rakkautta?"