Täti oli osanotolla kuunnellut kertomustani ja sanoi nyt morsiamelleni nuhtelevalla äänensävyllä:
— Kuulehan nyt, lapsi kulta, toki loppuun saakka ja tuomitse sitte.
Mutta hän itki edelleen ja puhui katkonaisesti jotakin teatterista ja odotuksesta, josta minä huomasin kuinka hän oli katkeroitunut siitä, ettei tuona edellämainittuna iltana päässytkään minun kanssani teatteriin pukuaan uudistamaan.
Siinä hämilläni ja neuvotonna istuessani näin mielikuvituksessani elävästi Hanneksen sellaisena kuin hän kädet suoriksi ojennettuina ja syvä levontunto piirteissään makasi kirstussaan. Ja nähdessäni samalla morsiameni yhä vain itkevän ja, kuten minusta näytti, sormiensa lomitse tarkastelevan sen vaikutusta minuun, tuntui minusta kuin tuo oikullinen tyrskinä häiritsisi ystäväni lepoa, ja minussa alkoi viha saada vallan. Tunsin kasvoni pahaenteisesti punastuvan, ja täti joka sen huomasi, katsoi huolestuneena meihin kumpaankin ja koetti uudelleen tyynnyttää Marttaa. Mutta hän ei nyt kerran tahtonut kuulla muuta kuin minun anteeksipyyntöjäni.
Minussa viha yhä kohosi ja samalla minä ikäänkuin siirryin hänestä yhä kauemmas, jotta hän lopulta näytti minusta kovin pieneltä, vieraalta ja vastenmieliseltä. Ja yhtäkkiä tunsin niinä vastustamatonta halua huutaa hänelle jotakin hirveän loukkaavaa. Onneksi minä kuitenkin hillitsin itseni, nousin ääneti ylös ja laskien sormukseni pöydälle lähdin mitään puhumatta ja kiiruusti pois.
— Joitakin kuukausia sen jälkeen huomasin sanomalehdistä, että hän oli mennyt uudestaan kihloihin. Mutta minä sen sijaan jäin vanhaksipojaksi, — lopetti asessori keveämmällä äänellä ja hymähti kuten kertomaan alkaessaankin.
HIIRI
Traurig wird in dieser Stunde Selbst der Liebe süsstes Pfand, Kalt der Kuss von deinem Munde, Matt der Druck von deiner Hand.
Göthe.
Oli ankara syystalven pakkanen, jonka lisäksi Helsingin katuja lakasi mereltä tuleva kostea ja kylmästi pureva tuuli. Ihmiset, joiden oli pakko ulkona liikkua, kulkivat turkkeihinsa ja kauluksiinsa vetäytyneinä kiirein askelin katuja eikä kukaan näyttänyt vähääkään välittävän lähimmäisestään. Pohjois-Esplanadin keikaritkin, jos niitä tällaisella ilmalla yleensä oli päiväkävelyllä, eivät oman ruumiinsa suojelemiselta joutaneet heittämään silmäyksiä vastaan tuleviin naisiin.