* * * * *
Illalla kun he olivat jo makuulla, sanoi rouva:
— Miksikähän siitä tuosta Kankkusen rouvasta on niin vastenmielistä, että me otamme palvelustytön?
— Kuinka niin, mistä sinä sellaista päätät?
— Kun puhuin hänelle äsken, että meille pitäisi huomenna tulla palvelijan, sanoi hän että me sen suotta otamme elättääksemme ja samoin hän tätäkin ennen hankasi vastaan kun meillä oli aikomus ottaa palvelustyttö.
— Mitä se sitte hänelle kuuluu?
— Minä luulen että hän pitää noista lapsista niin että hän on tavallaan mustasukkainen ja pelkää palvelijan tultua niiden vieraantuvan hänestä.
— Niinkö lie, — sanoi mies unisena, käänsi kylkeä ja nukkui.
Aamulla he sitte saivat palvelustytön ja lähtivät illalla yhdessä käymään eräiden tuttavainsa luona, jättäen lapset tytön huostaan.
Seuraavana aamuna istui herra Saarela pöytänsä ääressä ja kuuli porraskäytävästä kiivasta puhetta. Kohta sen jälkeen tuli hänen vaimonsa hyvin kuohuissaan sisälle.