Luulen melkein, että väki jo työltäkin palasi; eno kumminkin jo istui koivikossa oluthaarikan ääressä. Mutta kuka vieras istui hänen vieressänsä? Oikein! se ei ollut mikään muu kuin tuo Hemppulan "herasyöninki", jonka monenmutkaista nimeä en ole koskaan huolinut muistooni panna ja jonka pitäjäläiset tavallisesti kutsuvat paljaastansa Hempuksi.
Sinä pysähdyit vähän matkan päässä ja sanoit jotenkin tylysti — sitä en sano, että se minun korvissani tylyltä soi —: "Mikä on senkin lähettänyt!" Minun olisi tehnyt mieli lisätä enon tavalla: "Sen vietävä!"
Ja kun tervehtimiset tapahtuivat, näytit vielä vähän happamalta, jonka asian Hemppu — "herasyöninki" piti sanomani —- selitti sillä tavoin, että sulla oli muka ikävä marjakumppali ollut.
"Minullapa on ollut paljon ja hyviä kumppalia, kaikki Sorsansaaren laululinnut", vastasit ja muotosi oli jo muuttunut iloiseksi.
"Sanokootte mitä hyvänsä", jatkoi eno herrojen keskustelemusta, "välikirjoja minä pidän aluslalaisteni kanssa ja ajan pitkään minä sillä tavoin voitan paljoa enemmän kuin te, joka alinomaa ajatte väkenne mäelle, Silläpä ette saakkaan enää kelvollista väkeä".
"Kireämpiä palkollisasetuksia! parempia asetuksia la'illisesta suojeluksesta! Minä olen siitä antanut jo mietteeni Huoneenhallitus-seuralle".
"La'ista tulee synti, sanoo pyhä Paavali", — lopetti eno lähtiessään pois työväkensä puheille, joka jo istui vähiin taempana oluen ääressä.
Niinkuin tiedät minä en ole mustasukkaisia; lähdin siis nuorten laulutyttöjen luoksi, joitten parissa pidin iloa hetken aikaa. Kuulin kuitenkin hyvin selvästi mitäs sinäkin "herasyöningin" kanssa juttelit, — ja muistaakseni Köhkörön Anni, sinun kaimasi, minulle kerran muistuttikin, ett'en muka hänen puolisella korvalla oikein hyvin kuullut.
Sitä nyt en oikein voi vakuuttaa, alkoiko keskustelemuksenne niin halvasta asiasta kuin palkollisista. Sen vain muistan, että puhe-kumppalisi sanoi mietteesi kovin runollisiksi ja suloisiksi, niinkuin muka itsekin olit, mutta kuitenkin ne olivat hänestä liian pilventakaisia, että sopisivat tän maailman menoihin. Lisäksi puhui kohteliaan sanan sinun runollisuudestasi ja muuta semmoista, jota en muistoon pannut.
Sinäpä vastasit — ne sanat ma tarkasti muistan —: