Mäyrä Metsäsika, kun oli tämmöisiin hyvin tottunut, otti vitsan ja sanoi Ketulle: "lyökää tällä kolme kertaa selkäänne, laskekaa se sitten maahan ja juoskaa kolmasti sen ylitse; kun tämän olette tehneet, suudelkaa sitä siivosti, näyttääksenne katuvaista mieltänne. Tehkää mitä olen käskenyt ja minä julistan teidän kaikista synnistänne vapaaksi".
Kun oli Kettu tehtävänsä tehnyt, sanoi Mäyrä: "nyt pitää teidän myöskin elämässä osoittaman, että teidän on aikomus vastapäin astua parempaa polkua. Teidän pitää veisaaman virsiä, käymän kirkossa, antaman almuja ja olletikkin ikäpäiviksi luopuman kaikesta ryöstämisestä ja petollisuudesta".
Kettu nyt lausui juhlallisesti: "minä vannon täyttääkseni kaikkia, mitä minulta vaatinut olet".
Mentiin siitä sitten eteenpäin. Kun tultiin hovin likelle, meni tie erään luostarin sivutse, jonka ympäristöllä oli paljon kanoja, hyvin puhlakat ja lihavat kaikki. Kettu, kun näki näin paljon herkkua, huusi kiiltävin silmin: "suorin tie menee juuri muurin sivutse, kulkekaamme sitä!" — Kun tulivat kanoja likelle, Kettu veitikka rupesi salaa niitä tirkistelemään. Mutta yksi kana, joka näytti hyvin tuoreelta ja nuorenmaiselta, astui hänelle erittäinkin silmiin. Muistamatta valansa riensi hän nyt takaa ja oli kohta höyhenissä kynsin kiinni.
Mutta Mäyrä tästä kovin pelästyen, huusi: "niinkö käytätte itseänne, saatuanne synnit anteeksi?"
Repolainen luopui yrityksestänsä ja sanoi hyvin siivosti: "minä olen niin kovasti hajamielinen, Jumala armahtakoon, jos minä välistä epähuomiosta harhailen!"
Sitten kuljettiin kaidan sillan ylitse. Mutta Kettu parka käänsi aina silmänsä ta'appäin kanain puoleen. Sitä ei hän kuinkaan voinut olla tekemättä. Vaikka olisi päänsä leikattu vartalosta pois, olisi se kuitenkin juossut kananpoikien perässä. Näin vallaton oli hänessä tuo paha halu.
Mäyrä Metsäsika, kun tätä huomasi, lausui varoittaen, kuin rippi-isä ainakin: "setäni, minkätähden kiertää silmänne aina ta'appäin? Minä pelkään teissä pahoja himoja syntyneen. Katsokaa vaan, ettei ahmustamisen halu vie teitä kadotukseen".
Repolainen vastasi: "ole minusta huoleton; varoituksillasi häiritset minua rukouksissani. Minä luen nyt juuri muutamia Pater-nosteria niitten kanain hyväksi, jotka tapoin tuolta kanan-perheeltä".
Tästä Mäyrä vaikeni ja Repolainen katseli ta'appäin kanoja, niin kauan kuin silmä sinne kannatti.