"Minä pelkään vaan", jupisi Ollikka, "että sille on jotakin pahaa tapahtunut".
Kettu nyt vannoi oikein juhlallisesti, ett'ei Jänekseen ollut kukaan sormellakaan koskenut. "Kuule mitä minä sanon", lausui hän. "Kuningas on käskenyt minun kirjallisesti selittää muutamia tärkeitä asioita. Tämä nyt on valmiiksi kirjoitettu. Ehkä sinä, hyvä orpanani, tahtoisit ottaa paperit mukaasi. Niissä on kuninkaalle hyviä neuvoja".
"Ystäväni", sanoi Ollikka, "teidän pitää paneman ne hyvään kääreesen, sillä minulla ei ole lakkaria. Jos sinetti rikkoisi, tulisi minulle siitä ehkä harmia".
"Oh", vastasi Repolainen, "kyllä minä käärimisestä muretta pidän. Täällä on karhunnahkainen laukku, joka on hyvin paksu ja mukava. Sinne sopii pistää tuo paperitukku. Kuningas on varmaankin antava sinulle hyvän palkinnon ja sinä olet kolme kertaa enemmin tervetultu".
Tämän kaiken uskoi Oinas Ollikka.
Mutta Kettu Repolainen juoksi sisälle huoneesen ja pisti Jäneksen pään laukkuun. Kun tuli ulos, sanoi Ollikalle: "ripusta nyt, orpanaseni, laukku kaulaan, mutta älä vaan millään muotoa tirkistele paperiin. Älä aukaise edes laukkua, sillä minä olen sen sisäpuolelta sitonut semmoisella solmulla, jota kuningas ja minä käytämme, kun lähetämme tärkeitä kaluja toisillemme. — Mutta jos sinä tahdot voittaa kuninkaan erinomaista suosiota, niin sano ilosella katsannolla, kun tulet hänen saapuvillensa, että tuot hänelle suuri-arvoiset paperit ja että sinä olet auttanut minua kirjoittamaan niitä. Siitä olet saava suuren kunnian".
No, Ollikka tästä kävi varsin ilomieliseksi, jotta kiireesti lähti matkalle ja pääsi puolipäivän-aikana hoviin.
Kuningas, kun näki hänen laukkunensa astuvan sisälle, huusi: "mitä tuo on merkitsevänänsä? missä on Repolainen?" — Oinas Ollikka vastasi simasuin ja varsin ilosella katsannolla: "armollisin kuningas! hän käski minun tuoda teille tämän laukun, jossa tulee teille arvoisia kirjoituksia. Niistä olette löytävä hyvin tärkeitä asioita erinomaisen älykkäästi selitettynä. Minäkin olen ollut Repolaiselle avullinen näitten kirjoittamisessa. Tässä laukussa ovat. Repolainen itse sitoi solmun".
No, mitäs tästä? Kuningas kävi hyvin uuteliaaksi tietää, mitä nuot tärkeät paperit sisältäisivät. Laukku avattiin ja solmu revittiin poikki. Mutta kun murhatun Jäneksen pää otettiin ulos laukusta, julmistui hän ja huusi: "oh sinä Repolainen konna, jos vielä olisit käsissäni!"
Mutta sitten kävi kuningas puolisonensa hyvin alakuloiseksi ja sanoi: "se vala-patturi on pettänyt minun. Oh, jos en olisi uskonut valheitansa!" Kuningas muuttui melkein riivatuksi ja kaikki eläimet hänen kanssansa joutuivat vihan vimmoihin.