Yhdestoista Luku.
Susi Jolkka antoi nyt lavean ja surkean kertomuksen siitä, mitä hän ja rakas vaimonsa Hukatar oli kärsinyt Repolaiselta. Ketun vastaukset olivat heti valmiit; hän väänsi taas kaikki Suden kertomat ilkityönsä omaksi ansioksensa. — Hukatar jutteli vielä toisen kertomuksen; Repolainen teki tästä vallan toisenmoisen selityksen.
Nyt huusi Susi Jolkka: "emme täällä voita sanoilla mitään. Oikeus on aina oikeus ja on aina vakaana pysyvä. Sinä, Kettu, olet valhettelija, sinä olet murhaaja, petturi ja varas. Minä vaadin sinua mies miestä vastaan taistelemaan. Heitän asiani Jumalan ratkaistavaksi."
Kuningas otti nyt takaus-miehet molempain saapumisesta oikeus-taistelukseen, joka oli tulevana päivänä pidettävä, ja määräsi laipioita asetettavaksi tappelupaikalle.
Yöllä kokoontuivat kaikki Repolaisen ystävät hänen ympärillensä ja rouva Ryppynaama puhui lohduttavaisia sanoja ja antoi hyviä neuvoja. Sitten ajeli hän Ketulta kaikki karvat pois ja voiteli ruumistansa öljyllä ja rasvalla. Aamulla tuli Saukko ja Mäyrä kiihoittamaan sukulaistansa, tuoden hänelle kyyhkyisen-poikaa eine-ruuaksi. Repolainen suurusti suruttomasti ja lähti sitten laipioille, sukulaisensa ja ystävänsä ympärillään.
Kahdestoista Luku.
Kuningas nauroi ylimäärin, kun näki Repolaisen voideltua ruumista. Nyt tuli Susi Jolkka ystävinensä, jotka uhkauksilla ja herjaus-sanoilla toivottivat Ketulle kuolemaa. Sitten lähestyi pappi ottamaan valan taistelusmiehiltä. Kukin vannoi että hänellä oli oikeus kaikissa ja että vastustajansa oli väärässä. Sitten jätettiin molemmat laipioin sisäpuolelle, johonka nyt kaikkien silmät kääntyivät.
Susi ahdisti ankarasti. Repolainen asetti itsensä niin, että oli hänellä myötä-tuuli, ja rupesi maasta kaaputtamaan santaa Suden silmiin. Kaikin neuvoin koetti hän vimmata vastustajaansa. Niinpä hätyytti hän sitä pahimmasti, kun sen silmät olivat täynnänsä santaa ja tomua. Viimein onnistui Repolaiselle kuokaista Suden toinen silmä pois. Mutta nyt kallistui taas onni Suden puolelle. Repolainen rupesi sitten huutamaan ja vanhan-aikaisten urosten tavan mukaan herjaamaan vihollistansa, jotta tämä vihan vimmoissa heittäisi kaiken varovaisuuden. Mutta Susi pani hurjistuneena kaiken voimansa liikkeelle ja sai viimein Ketun toisen etu-jalan hampainsa väliin. — "Tunnusta, Tunnusta itsesi voitetuksi, konna!" kiljui nyt Jolkka. —
No, Repolainen, kun ei tiennyt, miten tästä pulasta olisi pääseminen, lupasi hiljaa tunnustaa Suden voittajaksi, ruveta orjaksensa ja tuoda perheensä Sudelle kunnioitusta osoittamaan, jos vaan tästä pääsisi. Kaikki kyyhkyset, hanhet ja kalat, mitä tästä lähin saisi valtoihinsa, tahtoisi muka tuoda Sudelle. Paljon muuta vielä lupasi; mutta ei tahtonut Susi enään ruveta hänen pilkattavaksi, vaan olisi tehnyt koko taisteluksesta lopun, ellei Repolainen juuri samassa silmän-räpäyksessä olisi kiinnittänyt toisen kyntensä arkaan paikkaan Suden nahassa. Tästä Susi kauheasti huutamaan, jotta Kettu sai jalkansa vastustajansa suusta. Kettu, joka nyt oli saanut toisen jalkansa irti, rupesi molemmin kynsin repimään sitä Suden arkaa paikkaa. Molemmat vierivät maahan ja veri purskahti Suden päästä. Nyt nostivat Jolkan ystävät valitushuudon ja pyysivät kuningasta lopettamaan taisteluksen. Näin loppui kahden-taistelus ja Kettu jäi voittajaksi.
Kaikki Repolaisen ystävät riensivät nyt tykönsä onnen toivotuksia sanomaan ja eiliset päällekantajatkin soittivat nyt huiluilla ja torveilla hänen kunniaksensa. Kuningas julisti, että Repolainen oli kaikkiin syytöksiin viaton ja teki hänen paikalla Korkea-kansleriksensa.