Antakaa anteeksi, herraseni, ett' on niin lyhyt kirjeeni. Minun on kovin vaikea pitää ajatuksiani koossa. — Vielä kerran: hellän sydämenne tähden lähetän päiväkirjani, johon olen pannut yhtä ja toista viime ajoin. Sen takaisin saapuessa odotan mielellistä kirjettä. Hyvästi!
Suomennoksia Runebergin Runoelmista.
Kuoleva Sotilas.
Jo veri-päivä päätynyt Oil Lemun rannalla, Ja lyötyin huoku viihtynyt Jo kuolo-kentalla; Merellä, maalla pimeni. Yö haudan tyyneen hiljeni.
Reunalla aallon pimiän. Mi näki metelin. Suursaaren aioilt äkiän Havaitsi soturin; Hän istu, käsi otsallaan, Oil juossut veri povestaan.
Hyvästiäns ei lausua Hän tainnut tutulle, Isäins' ei ollut seutua. Min vuoti verelle; Kotins' oil Wolgan rannalla. Hän täällä vihan alalla.
Silmänsä, vaikka sammuvan, Loi välist' ylös hän. Sannalla saman lakean, Lähellä uron tän, Mies nuori makas kuoltunut, Hänt' ukko katsel' uupunut.
Kun kuula viuhui, sota soi, Kun vert' oil povissaan, Vihansa vastakkain he toi Kalpaansa koittamaan; Nyt vanh' ei riitaa hakenut, Nuorenki miel' oil masennut.
Mut yö se yhä etenee. Ja soutu kuullahaan. Kuu pilven raost' antelee Seudulle kuumettaan; Jo saapuu venhe rannallen, Siin' impi yksin soudellen.
Hän kuolon käypi jälkiä Kuin haamu rauhatoin. Käy vaiti ruumis-riviä. Vaan itku-karpaloin; On kulku kumma ukosta, Hän havahtavi horrosta.