Yhtyminen.
Impi kesä-illan' istui Kuvaans' ihaellen veessä: "Kaspa, ah! kuin oon ma kaunis! Vaan mit' onpi siitä mulle: Nuorukainen, lemmittyni Nää ei mua eikä kuule! Ruusu, vieressäin ku kukit, Puna ota huulillani! Ilman purpurainen pilvi, Purpur' ota poskiltani! Tähti kalpee pilven päällä, Kirkkaus sa silmäin ota! Loput ota sa, o hauta!"
Tänp' on kuullut kulta kiltti Lähimmästä lehdiköstä. Ja hän tytön tykö rientää, Hän tuo etsitty, tuo löytty. Vaan hän suuta sille suikkas: "Ruusu vei nyt huulen punan!" Ja hän posken liitti poskeen: "Posken purpuran vei pilvi!" Ja hän tytön katso silmään: "Silmän kirkkaun vei tähti!" Ja hän syliin tytön sulki: "Loput hauta vei nyt viimen, Sill', o! tyttö, tää on hauta, Kust' ei kukaan poies pääse."
Lähtehellä.
Ma katson, lähde, reunallais, Kuin pilvet kulkevat; Kun taika jokin johdattais, Ne veessäs vaihtuvat.
Tuil tuossa pilvi puna-suu Kuin ruusu tupessaan; Hyvästi, ah! se poiestuu; Ei pyörrä polvenaan.
Kas, tuossa toinen selkeemmin Jo eessäin loistelee; Ah! rientäin vielä vireemmin Pois sekin pakenee.
Jo toinen taas; se jämiä. Ei käy se joutuhun; Vaan, lähde, tää on pimiä. Se pimentävi sun.
Mä mietin, kun sun näin mä nään, Mun mieltäin muuttuvaa; Kuin monta kulta-pilveään Silt' yhä katoaa;
Kuin moni pilvi pimiä Loi yön sen poveheen. Ja tulless', ah! oil' viriä. Vaan meni verkalleen.