Owen Ford tuli hyvin iloiseksi luvasta, että hän sai ottaa kirjan mukaansa kotiin. Heidän kulkiessaan rantaniittyjen poikki kertoi Anna hänelle Margaretasta, jonka kapteeni oli menettänyt.
— Hän on omintakeinen ja miellyttävä henkilö, tuo vanha kapteeni, sanoi Owen Ford. — Kuinka paljon hän onkaan nähnyt ja kokenut! Hänellähän on ollut enemmän seikkailuja viikkokauden kuluessa kuin meillä muilla koko elämässämme. Luuletteko tosiaankin, että kaikki, mitä hän kertoo, on totta? Puhutaanhan "laivurijutuista"…
— Hän puhuu kyllä totta. Olen vakuutettu, ettei kapteeni Jim ikinä valehtelisi — hän ei edes liioittelekaan… Voivathan tämän seudun ihmiset todistaa, että todellakin on ollut niin, kuten hän kertoo. Aivan viime aikoihin saakka on täällä elänyt hänen vanhoja tovereitaan hänen merimies-ajoiltaan. Hän on viimeisiä noista vanhan kansan merikapteeneista. Se ihmislaatu on jo melkein hävinnyt maailmasta.
XXV.
KIRJA SAADAAN AIKAAN.
Seuraavana aamuna tuli Owen Ford pieneen valkoiseen taloon peräti innostuneena ja haltioissaan.
— Rouva Blythe, tämähän on ihmeellinen kirja — se on oikein liikuttanut mieltäni… Jos saisin pitää sen ja käyttää aineistoa romaanin aiheeksi, luulisin saavani kokoon teoksen, jonka ehdottomasti täytyisi herättää huomiota. Luuletteko, että kapteeni Jim suostuisi siihen?
— Vielä sitä kysytte! Olen vallan varma, että hän olisi siitä ihastuksissaan, huudahti Anna. — Voin tunnustaa, että minulla oli jotakin sentapaista mielessäni, kun eilen illalla otin teidät mukaani hänen luoksensa. Kapteeni Jim on aina toivonut, että hän löytäisi jonkun, joka voisi esittää hänen elämänvaiheensa.
— Tulisitteko tänä iltana minun kanssani majakalle, rouva Blythe? Puhun itse hänen kanssaan noista muistiinpanoista, mutta olisin kiitollinen, jos te sanoisitte hänelle, että olette kertonut minulle Margaretasta, jonka hän menetti, ja kysyisitte, saisinko liittää tuon aiheen romantillisena lisänä varsinaisiin seikkailukuvauksiin.
Kapteeni Jim oli ylen ihastunut, kun Owen Ford esitti hänelle tuimiansa. Vihdoinkin hänen ihanin unelmansa toteutuisi ja hänen elämänvaiheensa lähtisivät maailmalle — muodossa, jossa varmaankaan ei olisi mitään moitteen varaa. Häntä ilahdutti myöskin, että hänen Margaretansa tarina liitettäisiin niihin.