— Tarkoitan kyllä! Ja käsitykseni asiasta on se, että olen velvollinen ensi tilassa ottamaan tuon asian puheiksi Leslien kanssa.
— Gilbert Blythe, sinä et saa ryhtyä tuohon puuhaan, huudahti Anna kiivaasti. — Oi rakas Gilbert, luovu tuosta tuumasta, — älä Jumalan tähden toteuta sitä! Ethän toki voi olla niin julma! Lupaa minulle, ettet sitä tee!
— Jopa jotakin, Anna-tyttöseni, en toki luullut, että sinä arvostelisit asiaa tuolla tavoin! Ole nyt toki ymmärtäväinen!
— Ei, minä en tahdo olla ymmärtäväinen — en voi olla ymmärtäväinen — ja sitäpaitsi juuri minä olen ymmärtäväinen. Mutta sinä puolestasi et ole. Gilbert, oletko ollenkaan ajatellut, mitä seurauksia siitä olisi Lesliehin nähden, jos Dick Moore saisi jälleen järkensä takaisin? Koetapa tehdä hyvin ja miettiä sitäkin! Onnetonhan hän tosin on nytkin, mutta elämä Dickin hoitajana ja auttelijana on sentään tuhansin verroin siedettävämpää kuin elämä hänen vaimonansa. Minä tiedän — minä tiedän sen. Sitä on mahdoton kuvaillakaan! Eihän sinulla ole mitään syytä ryhtyä kaitselmuksen tehtäviin! Anna kaiken jäädä ennalleen!
— Olen punninnut tarkoin tätä asiaa kaikkine mahdollisuuksineen, Anna. Mutta minun vakaumukseni mukaan on lääkärillä oleva pääasiana potilaan henkisen ja ruumiillisen terveyden palauttaminen, aivan riippumatta siitä johtuvista seurauksista. Minun käsittääkseni on lääkäri velvollinen koettamaan palauttaa terveyden ja järjen, jos on toivoakaan, että se voi tapahtua.
— Mutta eihän Dick ole ollenkaan sinun hoidokkejasi, sanoi Anna, turvautuen uuteen perusteluun. — Jos Leslie olisi kysynyt sinulta, voidaanko tehdä jotakin hänen hyväksensä, silloin voisit ehkä olla velvollinen sanomaan ajatuksesi asiasta. Mutta nyt ei sinulla ole mitään oikeutta sekaantua tuohon asiaan.
— Miksikä ei? Kymmenen vuotta sitten sanoi setä Dave Leslielle, ettei mitään ollut tehtävissä. Tietysti hän uskoo niin olevan.
— Kuinka setä Dave olisi voinut sanoa niin, ellei se olisi totta? huudahti Anna voitonriemuisesti. — Eikö hän osaa arvostella tuota asiaa yhtä hyvin kuin sinä?
— Ei luullakseni — joskin ehkä tuntuu itserakkaalta ja kerskuvalta, että sen sanon. Tiedät yhtä hyvin kuin minä, kuinka yksipuolisesti hän arvostelee "uudenaikaista ihmisten leikkelemistä". Hän ei hyväksy leikkausta edes umpisuolentulehduksenkaan parannuskeinona.
— Hän on oikeassa, huudahti Anna, tehden jälleen rintamanmuutoksen. — Minäkin luulen, että te uudenaikaiset lääkärit olette aivan liian kärkkäitä kokeilemaan ihmisten lihalla ja verellä.